Laskukierros
Laskukierros (engl. Aerodrome traffic circuit, Amerikassa traffic pattern) on määrätty lentokuvio, jonka muotoista lentorataa ilma-aluksen on noudatettava lentopaikan läheisyydessä toimiessaan näköyhteydessä lentopaikkaan.
Laskukierros on yhteisesti sovittu tapa, jolla pystytään lähtemään ja laskeutumaan lentokentälle järjestyksessä, vaikka liikennettä olisi ilmassa paljonkin yhtä aikaa. Ellei toisin mainita, laskukierros on aina vasemmanpuolinen, eli kaikki kaarrot tehdään vasemmalle. Valvotuilla lentopaikoilla lennonjohto valvoo kierroksessa olevia koneita ja antaa nousu- ja laskuselvityksiä. Yleensä laskut ja lentoonlähdöt tehdään vastatuuleen. Puhdas laskukierros on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä näkölentosääntöjen (VFR) mukaan lennettäessä, mutta sitä voidaan käyttää myös mittarilentosääntöjen (IFR) mukaiseen näkölähestymiseen, minkä lisäksi monet varsinaiset mittarilähestymismenetelmät mukailevat sen muotoa.
Laskukierroksen pääosat ovat
- kiitotien suuntainen, laskusuunnan vastainen myötätuuliosa
- kiitotietä vastaan kohtisuora perusosa
- kiitotielle päättyvä loppuosa eli finaali.
Lennettäessä kiitotien vierellä lentoonlähtösuunnassa voidaan lisäksi puhua vastatuuliosasta (upwind)
Täten laskukierros on yleensä suorakulmion muotoinen, mutta esimerkiksi melunvaimennus voi pakottaa käyttämään monimutkaisempaa laskukierrosta. Toisinaan lentokone voi tulla suoraan laskuun nk. pitkää finaalia pitkin. Finaalin liukukulma on yleensä muutamia asteita. Kun kone laskeutuu pehmeälle kentälle, se voidaan tehdä moottorilaskuna, ts. suuremmalla moottoriteholla, ja finaalin liukukulma on pienempi.
Eri konetyypeille on niille ominaiset ilmanopeudet kullakin laskukierroksen osalla. Myös lentokorkeudet ovat kenttäkohtaisesti määrätyt, yleensä 150-300m (500-1000 jalkaa) välillä.