Lars Larsson (teollisuusneuvos)
Lars Karl Larsson (26. lokakuuta 1929 Viipuri – 9. tammikuuta 2020 Lahti) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1][2]
Larssonin vanhemmat olivat sähköasentaja Karl Felix Larsson ja Vilma Ester Alexandra Lindroos ja puolisot vuodesta 1953 Sirkka Maija Ahola ja vuodesta 1956 Leena Helena Aulikki Aalto. Larsson tuli ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 1950 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1957. Hän oli Oy Vuoksenniska Ab:n varasto-oppilas 1946 ja sen Imatran rautatehtaan sähköosaston harjoittelija 1947, 1948, 1950 ja 1951. Ab de Lavals Ångturbinin harjoittelija Nackassa Ruotsissa Larsson oli 1949 ja Sunila Oy:n harjoittelija 1952.[1]
Helsingin kaupungin sähkölaitoksen Salmisaaren voimalaitoksen harjoittelija Larsson oli 1952–1953, sähkölaitoksen työntekijä 1953–1954, piirtäjä ja suunnittelija 1955–1956 sekä muuntamoiden suunnitteluinsinööri 1956–1960. AG Brown Boveri & Cie:n laboratorioinsinöörinä Badenissa Sveitsissä hän toimi 1960–1962 ja Osuustukkukaupan teknillisen osaston sähköteknillisen jaoston hoitajana 1962–1967.[1]
Larsson oli Lahden kaupungin sähkölaitoksen, vuodesta 1983 Lahden Energialaitos ja vuodesta 1990 Lahti Energia -osakeyhtiö, johtaja 1967–1972 ja toimitusjohtaja 1973–1994. Larsson oli myös Lahden Lämpövoima Oy:n toimitusjohtaja 1971–1994 ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja 1994–1996 ja jäsen 1997–1998. Hänellä oli lisäksi useita oman alansa ja muita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Teollisuusneuvoksen arvonimen Larsson sai 1988 ja kultaisen Lahti-mitalin 1994.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Henttinen, Annastiina: Teollisuusneuvos Lars Larsson (1929–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.7.2014. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.11.2023.
- ↑ a b Kuollut. Lars Larsson. Etelä-Suomen Sanomat, 26.1.2020, nro 24, s. 20. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.11.2023. (ei-vapaa)