Lapsityövoima Venäjällä ja Neuvostoliitossa 1800–1900-luvulla
Lapsityö termi tarkoittaa alaikäisten lasten tekemää työtä, joka on haitallista ja vaarallista lapsen fyysiselle ja henkiselle kehitykselle. Lapsityövoima häiritsee lasten koulunkäyntiä, irrottaa lapsen perheestään ja altistaa hänet vakaville vaaroille ja sairauksille (kansainvälisen työjärjestö ILO:n määritelmä) (ks.Lapsityö). [1]
Lapsityövoimaa on käytetty Venäjän historiassa eri ammattialoilla, kuten maatalous-, teollisuus- ja palvelualoilla.[2] Lapsityövoimasta luovuttiin vasta Neuvostoliiton aikanalähde?.
Maaseudulla ja kylissä asuvien lapsien työnteko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lasten työntekoon suhtauduttiin Venäjällä 1900-luvulle asti hyvin neutraalisti ja nähtiin sen olevan tärkeä osa lasten kasvatusta ja heidän kehittymistään aikuiseksi. Heikko taloudellinen tilanne, perheen koko ja kokoonpano vaikuttivat kylissä asuvien lapsien tarpeeseen tehdä töitä. Köyhyys pakotti lapset töihin. Talonpoikien kesken työt jaettiin perheessä iän, sukupuolen ja fyysisten ominaisuuksien mukaan. Työikä määräytyi iän perusteella. Virallinen työikä alkoi 17-vuotiaana ja jatkui 65 ikävuoteen asti. Lapset alle 5–6 vuotta ja aikuiset yli 65 vuotta useimmiten eivät tehneet töitä[3]
Iältään 8–14-vuotiaat lapset tekivät puoliaikaista työpäivää, ja he työskentelivät kevyemmän työn parissa, kun taas 14–16-vuotiaat lapset tekivät saman verran töitä, mutta raskaamman työn parissa. Venäjän eri alueilla oli omat käytännöt, milloin nuori siirtyi kokoaikaiseen työhön.[3] Ennen teollistumisen aikakautta lapset työskentelivät myös kartanoissa ja valtiolla[4]
Maaorjien lapsityövoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1818 maaorjalain mukaan kahdeksanteen ikävuoteen asti vanhempien piti elättää omaa lastaan, minkä jälkeen lapsen piti itse ansaita ruokansa. Lapsen täytettyä kymmenen vuotta hänestä tuli harjoittelija, jolloin hän alkoi itse ansaita tulonsa. Perintöorjat saivat ruokaa omistajiltaan 11-12 ikävuoteen asti, minkä jälkeen heistä tuli palkallisia työharjoittelijoita.[5]
Lapsityövoima teollistumisen aikakaudella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän teollistuminen vaikutti lapsityövoiman kysyntään 1800–1900-luvun taitteessa. Eri teollisuuden aloilla työskenteli työläisten ohella myös maalta saapuvia työläisiä, joiden koulutustaso oli heikkoa ja joiden työvoima oli edullista. Tämän ohella töihin otettiin myös naisia ja lapsia, sillä heidän työnteosta maksettiin alhaisempaa palkkaa kuin koulutetuille työläisille tai maataloustyöläisille [6]. Lapset saivat 45% vähemmän palkkaa kuin täysi-ikäiset työntekijät. [7].
Halvan työvoiman vuoksi lapsityövoimaa käytettiin eri teollisuuden aloilla. Esimerkiksi metalliteollisuudessa työskenteli 1000 työntekijää kohti 11 lasta, jotka edustivat molempaa sukupuolta ja olivat 12-15 vuotta vanhoja, ruokateollisuudessa 14 lasta, paperiteollisuudessa 58 lasta, hedelmätuotannossa 40 lasta, tupakkateollisuudessa 60 lasta ja tulitukkutehtailla 141 lasta. Tämän ohella lapsia työskenteli myös puuteollisuudessa, olutpanimoilla ja sokeriteollisuudessa. Lapsen ikä, kunto ja terveystodistus vaikuttivat lapsen työllistymiseen[6]
Laki alaikäisistä tehdastyöläisistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1882 säädettiin laki alaikäisistä tehdastyöläisistä (Zakon o maloletnih, rabotajushih na zavodah, fabrikah i manufakturah), jonka tarkoituksena oli rajoittaa lasten työllistymistä teollisuusaloille.lähde?
Laki kielsi 1) 12-vuotiailta lapsilta työnteon. 2) 12–15-vuotiailta lapsilta yli kahdeksantuntisia työpäiviä, eikä heidän työntekonsa saanut kestää yhtämittaisesti neljää tuntia enempää. 3) Alle 15-vuotiaiden lasten työskentelyn yötöissä eli kello 21.00–05.00 aikana. Alle 15-vuotiaat lapset eivät myöskään saaneet tehdä töitä sunnuntaisin ja juhlapäivinä. 4) Alle 15-vuotiaiden lasten työskentelyn terveyttä vaarantavissa tehtaissa, jotka olivat valtion sisäministerin määräämiä[6]. Lisäksi laki määräsi eri teollisuusaloja ottamaan vastuun alaikäisen lapsen koulutuksesta. Jos alaikäisellä lapsella ei ollut kansakoulun todistusta koulunkäynnistä, työpaikan piti tarjota lapselle mahdollisuus opiskeluun kolme tuntia päivässä tai 18 tuntia viikossa.[6]
Vuonna 1885 säädettiin lasten ja naisten yötyöstä uusi tehdaslaki (Zakon o vospreshenii notšnoj raboty nesovershennoletnim i šenšhšinam na fabrikah, zavodah i manufakturah), joka kielsi alle 17-vuotiaiden lasten ja naisten työskentelyn yötöissä. Laki vaikutti paperi-, vaate- ja tulitikkuteollisuuteen. Vuonna 1897 laki laajeni koskemaan kaikkia vaateteollisuuden työpaikkoja[6].
Vuonna 1890 hyväksyttiin laki ”Zakon ob izmenenii postanovlenij o rabote maloletnih, podrostkov v lic šhšenskogo pola na fabrikah, zavodah i manufakurah i o rasprostranenii pravil o rabote i obutšhenii maloletnih na remeslennye zavedenija”, jonka mukaan käsityötehtailla yötyön aika lyhennettiin alkamaan kello 22.00 ja loppumaan kello 04.00. Lasiteollisuudessa lapset saivat tehdä yötöitä 6 tuntia. Alaikäisiä lapsia kutsuttiin 6 tunniksi töihin, jotka eivät sisältäneet taukoja tai 9 tunniksi töihin kahteen 4,5-tuntiseen vuorotyöpätkään.[6]
Vuonna 1915 työlakia muutettiin palvelemaan ensimmäisen maailmansodan tarpeita. Naisille ja lapsille, jotka tekivät töitä maanpuolustuksen puolesta ei saanut teettää ylitöitä.[7]
Vaikka laki suojeli kansalaisia, tehtaat rikkoivat lakeja ja määräyksiä piittaamatta työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista, mikä johti tehtailla lasten tapaturmiin ja kuolleisuuteen. Esimerkiksi Kumajoen lasiteollisuudessa työskenteli vuonna 1900 250 työntekijää, ja osa heistä oli 8–9-vuotiaita lapsia. Vuonna 1882 tehtaalla Bogorsko-Gluhovskoj manufakture 67 prosenttia tapaturmista sattui lapsille raskaiden työolojen takia. Tehdasteollisuudessa valvottiin hyvin heikosti lasten ja naisten oikeuksia, minkä takia tapaturman sattuessa vain 1/10 tapaturmista tutkittiin.[7]
Useimmiten lapsityövoimaa hyödynnettiin tulitikkuteollisuudessa. Tuhatta työntekijää kohden tehtaalla työskenteli 141 lasta. Tulitikku- ja tupakkatehtaat olivat työympäristöltään vaarallisimmat työpaikat lapsille ja muille tehtaan työntekijöille. Tulitikkujen valmistuksessa hyödynnettiin valkoista fosforia, joka aiheutti työntekijöille erilaisia komplikaatioita, kuten hampaiden irtoamista ja luusairauksia. Laki kielsi valkoisen fosforin käytön tulitikkujen valmistamiseen vasta vuonna 1906, mutta vasta vuonna 1910 siitä luovuttiin tulitikkutehtailla kokonaan. Tulitikkutehtailla oli tapana rikkoa lakia ja sakotettiin huonosta työnteosta.[7]
Venäjän taloudelliset ongelmat vaikuttivat lapsi- sekä naistyövoiman kysyntään vuosina 1895-1904. Vuonna 1895 tuhatta työntekijää kohti tehtaalla työskenteli 105 lasta, ja vuonna 1901 heitä oli jo 141. Lapsityövoiman kysyntään vaikutti työn edullisuus. Palkkauksessa näkyi myös sukupuoliero. Tyttölapset saivat huonompaa palkkaa kuin poikalapset, minkä takia töihin alettiin palkata tyttölapsia enemmän kuin poikalapsia. Tulitikkutehtailla työskenteli vuonna 1895 tuhatta alaikäistä työntekijää kohden 426 tyttölasta ja 574 poikalasta ja vuonna 1904 työskenteli 449 tyttölasta ja 551 poikalasta.[8]
Lapsityövoima Neuvostoliiton aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton aikana lasten työnteko oli kiellettyä, ellei sille ollut valtion määräämää oikeutusta tai tarvetta. Lapsityövoima ei ollut hyväksyttävää ideologisesti ja oikeudellisesti, eikä sillä myöskään ollut paikkaa komentotaloudessa. Neuvostoliiton talous oli hallinnollisesti määrättyä, ja työvoiman liikkuvuus ja työmarkkinat olivat tarkasti säänneltyjä. Lasten yhteiskunnallinen rooli määrittyi perheen sosiaalistumisen ja koulutuksen avulla. Neuvostoliiton yhteiskunnallisessa rakenteessa nuorten tehtävänä oli toimia kommunismin rakentajina.[9]
Lainsäädäntö lasten työnteosta muuttui Neuvostoliiton aikana. Vuonna 1922 alle 16-vuotiaiden lasten työllistäminen oli kiellettyä. Vain poikkeustapauksissa ammattiliitot ja työnväenliitot saattoivat antaa suostumuksen alle 14–16 -vuotiaiden lasten työnteolle [9]. Vuodesta 1956 lähtien lasinsäädäntö salli 15-vuotiaiden lasten työnteon poikkeustapauksissa, jolloin lapsen piti saada ammattiliiton komitean ja yrityksen suostumus työntekoon. Vuoden 1974 lainsäädännössä määriteltiin edellytykset, joiden täyttyessä yli 14-vuotiaat lapset saivat tehdä töitä. Edellytykseksi katsottiin hyvä terveydentila, huoltajan, lapsen oppilaitoksen ja ammattiyhdistyksen suostumus lapsen työntekoon [9].
Virallisesti lapsityövoimaa tapahtui koulutusten merkeissä, kun lapsia valmistettiin työelämään. Lasten pakkotyötä tapahtui sadonkorjuun aikana kollektiivisilla maatiloilla. Tällaista toimintaa järjestivät koulut poliittisten viranomaisten pyynnöstä. Tämän tyyppinen pakkotyövoima kohdistui myös kaupunkilaisiin ja teollisuustyöntekijöihin. Vaikka maataloustyöntekijöiden puute aiheutti lapsityövoiman kysyntää, tiukat säädökset estivät lapsityövoiman käyttöä laajassa mittakaavassa muilla aloilla.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ What is child labour (IPEC) www.ilo.org. Viitattu 9.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Bonnell, Victoria E.: The Russian Worker: Life and Labor Under the Tsarist Regime, s. 12. University of California Press, 3.10.1983. ISBN 978-0-520-05059-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Bonnell, Victoria E.: The Russian Worker: Life and Labor Under the Tsarist Regime, s. 15. University of California Press, 3.10.1983. ISBN 978-0-520-05059-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bonnell, Victoria E.: The Russian Worker: Life and Labor Under the Tsarist Regime, s. 26. University of California Press, 3.10.1983. ISBN 978-0-520-05059-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bonnell, Victoria E.: The Russian Worker: Life and Labor Under the Tsarist Regime, s. 27. University of California Press, 3.10.1983. ISBN 978-0-520-05059-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ороновский В. С. ДЕТСКИЙ ТРУД В РОССИЙСКОЙ ИМПЕРИИ НА РУБЕЖЕ XIX-XX ВВ. Издательство "Грамота"Альманах современной науки и образования (Arkistoitu – Internet Archive), 2015, No 6 (96), sivu 119. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Ороновский В. С. Детский Труд В Российской Империи На Рубеже XIX-XX ВВ. Издательство "Грамота"Альманах современной науки и образования (Arkistoitu – Internet Archive), 2015, No 6 (96), sivu 120. (venäjäksi)
- ↑ Ороновский В. С. Детский Труд В Российской Империи На Рубеже XIX-XX ВВ. Издательство "Грамота"Альманах современной науки и образования[vanhentunut linkki], 2015, No 6 (96), sivu 121. (venäjäksi)
- ↑ a b c Stephenson, S. Child labour in the Russian Federation. University of North London. 2002, sivu 1. (englanniksi)
- ↑ Stephenson, S. Child labour in the Russian Federation. University of North London. 2002, sivu 2. (englanniksi)