Lapinpaimenkoira
| Lapinpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | 1940-luku |
| Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
| Muita nimityksiä | kukonharjunkoira, Cockhill's Finnish Lapphound[1] |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | musta |
Lapinpaimenkoira eli kukonharjunkoira on sukupuuttoon kuollut suomalainen koirarotu.[2][3] Nimestään huolimatta se ei ollut kotoisin Lapista, vaan Etelä-Suomesta.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinpaimenkoira oli suomenlapinkoiraa hieman kookkaampi ja pitkäkarvaisempi, yleensä väriltään kokomusta[3], ja osa senaikaisista ulkomuototuomareista "tunnisti" sen valokuvan perusteella belgianpaimenkoira groenendaeliksi[2].
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-luvulla lappalaisia poropaimenkoiria – lähinnä suomenlapinkoiria – vietiin Etelä-Suomeen, missä niitä risteytettiin pitkäkarvaisen karjalankarhukoiran kanssa.[1] Tarkemmin eriteltyinä kantakoirista yksi oli lappalainen porokoira, yksi venäläinen ostjakkikoira ja yksi pitkäkarvainen karjalankarhukoira, ja myöhemmin jalostukseen käytettiin vielä jonkin verran aitoja poroa paimentavia koiria.[3] Näin syntyi uusi rotu nimeltä kukonharjunkoira, joka rekisteröitiin vuonna 1945 lapinpaimenkoirana ja joka sai virallisen rotumääritelmän vuonna 1946.[2] Pian myös suomenlapinkoiria ja lapinporokoiria alettiin rekisteröidä saman nimen alle, minkä vuoksi kaikki kolme alkoivat risteytyä keskenään.[3]
Vuonna 1967 Suomen Kennelliitto muutti rodun nimen pelkäksi lapinkoiraksi, koska kukonharjutyyppisillä koirilla ei ollut mitään tekemistä paimennuksen kanssa. Samana vuonna se myös päätti avata oman rekisterinsä lyhytkarvaisille menesjärveläistyyppisille koirille, joita alettiin kutsua lapinporokoiriksi erotuksena lapinkoirista. Kukonharju-variaatio alkoi harvinaistua sen jälkeen, kun vuonna 1971 rekisteriin päätettiin ottaa myös poropaimentaustaisia lapinkoiria, niin kutsuttuja paimensukuisia lapinkoiria.[2] 1980-luvun alussa syntyivät viimeiset miltei puhdasrotuiset kukonharju-linjan koirat.[3] Kukonharjunkoiraa löytyy kuitenkin nykyistenkin suomenlapinkoirien taustalta[3], ja aina vuoteen 1975 asti lapinkoirilla noudatettiin kukonharjulaisen tyypin rotumääritelmää[2]. Suomenlapinkoirien nykylinjoissa vaikuttaa kolme kukonharjutyypin yksilöä: vuonna 1968 syntynyt Muru, vuonna 1974 syntynyt Jermu sekä vuonna 1975 syntynyt Aapan Taika (puoliksi kukonharjulainen).[3]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimitys lapinpaimenkoira tulee siitä, että rodun esi-isät tulivat Lapista. 1950–1970-lukujen aikana Kukonharjun kennel oli yksi merkittävimmistä kasvattajista, minkä vuoksi alettiin käyttää nimitystä kukonharjunkoira.[3]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinpaimenkoiran sanottiin olleen sisäsiittoinen, minkä vuoksi se kärsi erinäisistä terveysongelmista.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs: The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds, s. 482. Trafalgar Square Publishing, North Pomfret: 2008.
- ↑ a b c d e Korhonen, Aila. "Paimensukuisten lapinkoirien kantakoirista ja niiden taustoista" (Arkistoitu – Internet Archive). Paimensukuisen Lapinkoiran Seura, 9.2.2001. Haettu 2.2.2021.
- ↑ a b c d e f g h i Sarakontu, Liisa. "Kirjoitelma kukonharjulaisista" (Arkistoitu – Internet Archive). Kennel Kisuran, 2005. Haettu 2.2.2021.