Lapinnätä
| Lapinnätä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Nädät Minuartia |
| Laji: | biflora |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lapinnätä (Minuartia biflora, syn. Cherleria biflora) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen pohjoisten alueiden kasvi. Suomessa lapinnätää tavataan pohjoisessa Lapissa.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mätästävä ja matalakasvuinen lapinnätä kasvaa 3–8 cm korkeaksi. Varret ovat kohenevia tai pystyhköjä ja tavallisesti karvaisia. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodittomia, lähes rihmamaisia ja epäselvästi yksisuonisia. Valkoiset tai harvoin punertavat kukat ovat usein pareittain. Kukkien nuput ovat pitkulaisia. Teriötä ja kotaa selvästi lyhyemmät verholehdet ovat tylppiä ja kolmesuonisia. Terälehdet ovat ehyt- tai lanttokärkisiä ja kapean pitkulaisia. Heteitä on 8–10 kappaletta, emiö on kolmilehtinen. Lapinnätä kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kolmiliuskaisesti aukeava kota.[1]
Muista Suomessa esiintyvistä nätälajeista lapinnätä muistuttaa läheisesti rusonätää (M. rubella).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinnätää tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuolikolla. Euroopassa lajia tavataan Alpeilla, Skandeilla, Islannissa sekä Pohjois-Venäjän tundra-alueella ja Uralilla. Levinneisyysalue jatkuu läpi Pohjois-Siperian Alaskaan, Kalliovuorille, Pohjois-Kanadaan, Grönlantiin ja Huippuvuorille. Lisäksi lapinnätää tavataan laajalla alueella Keski-Aasian vuoristoseuduilla.[2] Suomessa lapinnätää kasvaa Pohjois-Lapissa tunturialueilla sekä Kuusamossa.[3] Runsaimmillaan laji on Enontekiöllä Kilpisjärven suurtuntureilla.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinnätä kasvaa tuntureiden lumenviipymäpaikoilla, vuotomailla, puronvarsisoraikoilla ja -niityillä, sorajyrkänteillä, jokien sorarannoilla sekä metsäalueilla ultraemäksisillä kallioilla. Laji on kalkinsuosija.[3]
Metsävyöhykkeen ultraemäksisillä kasvupaikoilla esiintyvät lapinnädät muodostavat ilmeisesti oman rotunsa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 103, 105.
- ↑ a b Den virtuella floran: Fjällnörel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 6.3.2012.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 105.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lapinnädän levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.3.2012.