Sahatavara

Läpisahauksessa syntynyttä särmäämätöntä, sydänhalkaistua sahatavaraa. A on sydänlauta, B pintalauta ja niiden välissä sydänlankku. Lankun vasenta, lähempänä tukin ydintä ollutta sivua kutsutaan sisälappeeksi (tai sydänlappeeksi) ja vastakkaista sivua pintalappeeksi (tai ulkolappeeksi). Kun lankun reunat sahataan suorakulmaisiksi eli lankku särmätään, niin syntynyttä kapeampaa pitkittäissivua kutsutaan syrjäksi. Syrjän ja lappeen (tai neliömäisen kappaleen kahden lappeen) välistä ulkonurkkaa (kanttia) kutsutaan särmäksi.

Sahatavara on puutavaraa, joka on sahattu vähintään kahdelta sivulta pituussuuntaan. Se on sahateollisuuden tuottama puutuote, jota käytetään jalosteiden raaka-aineena tai sellaisenaan rakentamisessa.

Sahattaessa puolet tukin puuaineesta muuttuu sivutuotteiksi (sivutuotepuu): hakkeeksi, puruksi ja kuorikkeeksi. Sahatavaraa, metsäteollisuuden perustuotetta, höyläämällä syntyy ensiasteen jalostetta, höylätavaraa. Tilastoissa vain yli 6 millimetriä paksuja tuotteita pidetään sahatavarana, sillä ohuemmat tuotteet luokitellaan viiluksi ja tilastoidaan vanerien yhteydessä.

Nimityksiä

Sahatavaralajien nimikkeistö poikkileikkausmittojen mukaan on hieman vaihdellut vuosien varrella. Seuraavat mitat ovat Rakennustietosäätiön ohjekortin RT 21-10750 vuodelta 2001 mukaiset. (Sulkeissa kursiivilla mitat ohjekortin 210.4 vuodelta 1944 mukaan).

Esivalmistus

• Pelkka on tukki, josta on sahattu vastakkaisilta puolilta tukin pyöreä pinta pois, niin että ydin jää suunnilleen pelkan keskelle. Pelkka on välituote, josta sahataan haluttua sahatavaraa.
• Aihio on sahattu esivalmistuskappale, josta valmistetaan jonkin tuotteen (esimerkiksi ikkunan) osia.
• Lamelli on osa, josta valmistetaan palkkia, parrua tai hirttä.

Sahatavara ja mitat

Egyptinparrua veistetään piilukirveellä. Valmiit parrut on pinottu ristikolle.

• Egyptinparruksi kutsutaan Egyptiin ja sen naapurimaihin vietävää 3–3,76 metriä pitkää, poikkileikkaukseltaan lähes neliömäistä, yhdestä tukista veistettyä tai höylättyä puuta. Egyptinparrun poikkileikkaus pienenee latvaa kohti. Parruista kootaan hamppuköyden avulla rakennustelineitä, jotka parrujen kiilamaisesta muodosta johtuen ovat itsekiristyviä.
• Halkaistua sahatavaraa saadaan kun suurempi sahatavarakappale sahataan kahtia; sen mitoissa sallitaan halkaisusta johtuva alimittaisuus.
• Kakkosneloseksi tai pattingiksi kutsutaan rakennustyömailla yleisesti käytettävää 50 × 100 lankkua. Nimitys johtuu lankun likimääräisistä tuumamitoista, 2 × 4 tuumaa.
• Keskitavaraksi nimitetään tukin keskiosasta saatavaa vähintään 32 mm paksua kappaletta.
• Lankku: paksuus yli 38 mm ja leveys yli 75 mm (paksuus vähintään 50 mm, mutta alle 100 mm ja leveys vähintään 200 mm). Paksuuden ja leveyden välinen ero on yleensä yli 25 mm.
• Lauta : paksuus alle 38 mm (alle 50) ja leveys yli 75 mm.
• Palkki on neljältä sivulta sahattua järeää sahatavaraa, jonka leveyden ja paksuuden ero on yli 25 mm.
• Parru: paksuus ja leveys on vähintään 75 mm. Parrun poikkileikkaus on neliö, kuitenkin siten että paksuus saa poiketa leveydestä 0–25 mm. Parruissa hyväksytään suurempi vajaasärmä kuin muissa sahatavaralajeissa ja ne sahataan tavallisesti niin, että puun sydän jää parrun sisään.
• Piiru on poikkileikkaukseltaan neliömäistä sahatavaraa, jonka paksuus ja leveys on 100–175 mm.
• Ratapölkky on 2,75 metriä pitkä puupölkky, jonka ala- ja yläpinta ovat yhdensuuntaiset, leveys 200, 220 tai 240 mm ja paksuus 160 mm. Ratapölkyt saavat olla vajaasärmäisiä kunhan kiskon kiinnitysalueella eli 300–500 mm etäisyydellä päästä on yläpinnalla vähintään 160 mm suoraa.
• Rima: paksuus ja leveys alle 75 mm.
• Sivulauta on alle 32 mm paksu tukin pintaosasta sahattu kappale.
• Soiro: paksuus 38–75 mm ja leveys 75–175 mm
• Sydänlankku on vähintään 32 mm paksu kappale, jonka toinen lape on muodostunut sahattaessa tukki keskeltä.
• Sydänlauta on alle 32 mm paksu kappale, jonka toinen lape on muodostunut sahattaessa tukki keskeltä.
• Sydänvapaa sahatavara on ydintä sisältämätöntä sahatavaraa, jonka etäisyys ytimestä on ollut vähintään 25 mm.
• Ydinkappale sahataan tukin keskeltä ja se sisältää puun ytimen.

Sahatavaran koot

Sahatavaran kokoja

Paksuus (mm)	Leveys (mm)
	50	75	100	125	150	175	200	225
19	.	.	X	X	X	.	.	.
22	X	X	X	X	X	0	.	.
25	X	.	X	X	X	0	.	.
32	.	0	X	X	0	.	.	.
38	.	.	X	X	X	.	.	.
44	.	.	0	0	0	.	.	.
50	X	X	X	X	X	X	X	0
63	.	.	.	.	0	.	0	.
75	.	0	.	.	0	0	X	X
100	.	.	X	.	0	.	0	.
125	.	.	.	X	.	.	.	.
150	.	.	.	.	X	.	.	.
.	= Standardin SFS-EN 1313-1 mukainen havusahatavaran suositeltu koko Suomessa. Standardiin ei sisälly lautojen kokoja.
X	= yleinen koko [RT 21-10750 mukaan]
0	= harvoin varastossa valmiina oleva koko

Sahatavara valmistetaan yleensä yleisesti käytettävien nimelliskokojen mukaisten mittojen mukaan. Haluttaessa ilmoittaa täsmällisesti millaisesta sahatavarasta on kyse pitää ilmoittaa puutavaran poikkileikkausmitta. Mitta ilmoitetaan paksuus × leveys ja yksikkönä käytetään millimetriä. Mitalla tarkoitetaan nimellismittaa puun kosteuden ollessa 20 %. Nyrkkisääntö mittamuutokselle puun kosteuden muuttuessa on se, että jos kosteus lisääntyy 4 prosenttiyksikköä, niin mitta on 1 prosentin verran suurempi. Kosteuden lisääntyessä sahatavaran mitta kasvaa syiden suunnassa (tangentiaalinen suunta) noin 2 kertaa enemmän (max n. 8 %) kun säteensuunnassa ja pituussuunnassa kasvu on alle kahdeksasosa tangentiaalisen suunnan muutoksesta. Kosteuden vähentyminen vaikuttaa myös sahatavaran muotoon ja aiheuttaa sydänpuolen kuperuutta ja pintapuolen koveruutta. Mentäessä puusyiden kyllästymispisteen yli (>36 %) ei mitta enää muutu painon kasvaessa.

Rakenteissa käytettävän sahatavaran sallitut mittapoikkeamat 20 % kosteudessa ovat –1...+3 mm tai –2...+4 mm, jos nimellismitta on yli 100 mm [SFS-EN 336]. Sahatavarastandardin SFS-EN 1313-1 mukaan sallitut mittapoikkeamat ovat –1...+3 mm tai –1...+4 mm, jos nimellismitta on yli 100 mm.

Jos sahatavara 50 × 100 mitallistetaan eli se karkeahöylätään mittatarkaksi sen kooksi tulee 48 × 97(myös 48*98). Jos pinnasta halutaan sileä ja mittatarkka, niin puu pitää höylätä, jolloin kooksi höylätavarana tulee 45 × 95.

Sahatavara, jonka paksuus on 19 tai 25 mm, on yleensä mäntyä. Sahatavara, jonka paksuus on 22 tai 44 mm, on yleensä kuusta. Sahatavara, jonka leveys on 50 tai 75 mm, valmistetaan usein halkaisemalla leveämpi sahatavara kahtia. Tällöin tuotteen leveys on 2 mm pienempi kuin nimellismitta.

Mitallistettu sahatavara

Mitallistettu sahatavara on mittatarkaksi karkeahöylättyä puutavaraa, jonka paksuudet ovat 20, 44 ja 48 mm sekä leveydet 44, 66, 92, 97, 147, 172 ja 197 mm. Rakenteissa käytettävän mitallistetun sahatavaran mittapoikkeama saa olla ±1 mm tai ±1,5 mm, jos nimellismitta on yli 100 mm [SFS-EN 336]. Pituus saa poiketa nimellismitasta –25...+50 mm. Määrämittaan katkaistun tavaran mittapoikkeama saa olla ±2 mm.

Laatuluokat

Sahatavaran laatuluokat ovat US, V, VI ja VII, joista US on laadukkain. Luokka US jaetaan vielä luokkiin US1...US4. Luokan määräytymiseen vaikuttavat sahatavaran

• oksien koko, lukumäärä ja niiden laatu eli irto-oksat, oksanreiät ja terveet oksat
• halkeamat
• vajaasärmäisyys; sahanterä ei ole tällöin sahannut koko lappeen tai syrjän alalta
• pihkakolot; pihkaa sisältävät ontelot puussa
• kaarnarosot eli kasvavan puun sisään jäänyt kuori
• korot eli kasvavan puun vioittumisesta aiheutunut epäsäännöllinen ja pihkainen solukko
• vinosyisyys; puun syiden suunta poikkeaa pituussuunnasta
• murtumat
• lyly
• pehmeä laho
• muotoviat

Alin laatuluokka on VII, jossa sallitaan kaikkia vikoja, kunhan vain sahatavara pysyy koossa ja terä on koskettanut kaikkia sivuja. VII-luokan sivulaudoissa sallitaan 1/3 kappaleen pituudesta pintaa, jota sahanterä ei ole koskettanut.

Lisäksi on mahdollista lajitella sahatavara käyttämällä yhdistelmälaatuja US-V ja US-V-VI, jotka sisältävät tuotannosta lankeavan osuuden kutakin laatua.

Ominaisuudet on määritelty teoksessa Pohjoismainen sahatavara. Mänty- ja kuusisahatavaran lajitteluohjeet. Suomen Sahateollisuusmiesten Yhdistys, painos 1, 1994.

Lujuusluokat

Rakenteissa käytettävän sahatavaran lujuusluokittelu voidaan tehdä silmämääräisesti oksaisuuden, halkeamien, kierouden ja vääryyden perusteella tai koneellisesti. Koneellisessa luokittelussa puuta taivuttamalla saadaan selville sen jäykkyys ja siitä voidaan päätellä puun lujuus. Standardissa SFS-EN 338 on havupuille 12 mahdollista (kaikkia ei käytetä) lujuusluokkaa: C14, C16, C18, C20, C22, C24, C27, C30, C35, C40, C45 ja C50. Luokan numero ilmaisee taivutuslujuuden, esimerkiksi 14 N/mm². Silmämääräisesti rakenteellinen sahatavara luokitellaan lujuusluokkiin T0, T1, T2 ja T3 pohjoismaisen standardisoimiskomitean INSTA:n sääntöjen mukaan [SFS 5878 INSTA 142]. Suomessa sahatavara lajitellaan visuaalisesti neljään luokkaan: T18, T24, T30 ja T40. Vastaavat lujuusluokat EN 338 -standardissa ovat C18, C24, C30 ja C40. Vastaavat koneellisesti lajitellun sahatavaran tunnukset ovat Suomessa MT18, MT24, MT30 ja MT40.

Lähteet

• Pirjo Piesala: Puun monet mahdollisuudet. (Internet Archivessa, tallennettu 7.10.2007) Suomen Metsäyhdistys ry, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2018).
• Suomen sahateollisuusmiesten yhdistys, Svenskt Trätekniskt Forum, Treindustriens Tekniske Forening. 2016. Nordic Timber. 4. Painos