Laitakarin saha
Laitakarin saha | |
---|---|
Perustettu | 1862 |
Perustaja | Johan Gustav Bergbom |
Lakkautettu | 1939 |
Kotipaikka | Kemi |
Toimiala | sahateollisuus |
Emoyhtiö | Trävaruaktiebolaget Kemi vuodesta 1893 alkaen |
Laitakarin saha oli vuosina 1862–1939 toiminut höyrysaha Kemissä Laitakarin saaressa. Sahan perusti oululainen liikemies Johan Gustav Bergbom ja se aloitti toimintansa kaksikehäisenä vuonna 1862[1].
Bergbomin ja Snellmanin kauppahuoneet perustivat Trävaruaktiebolaget Kemin eli Kemiyhtiön vuonna 1893. Yhtiön toiminnan muodostivat Laitakarin, Karihaaran ja Röytän höyrysahat sekä muutama pienempi vesisaha Pohjois-Suomessa.[2] Vain noin vuoden päästä uuden yhtiön perustamisesta suurpalo, joka syttyi öljylyhdyn kipinästä 6. syyskuuta 1894, tuhosi Laitakarin saharakennuksen. Jo kaksi päivää palon jälkeen Laitakariin tilattiin ruotsalaiselta Bolinderin koneliikkeeltä uusi nelikehäinen sahalaitteisto sekä lisäksi 15 hevosvoiman höyrykone sähkövalaistusta varten.[3] Sahalaitoksen työvoimaksi vakiintui vuosisadan vaihteen uudistusten jälkeen noin 300–400 työntekijää. Uudella vuosisadalla yhtiö keskitti merkittävimmät kehitystoimet Karihaaran laitoksille.[4]
Seuraava suurpalo kohtasi Laitakaria 12. heinäkuuta 1919[5], jolloin lautatarha ja saha yhdyskunnan asuinrakennukset paloivat, mutta saharakennus koneineen pelastui. Diplomi-insinööri Martti Levónin johdolla saha uudistettiin vuosina 1921–1923. Uuden 8-kehäisen sahalaitoksen lisäksi saarelle rakennettiin 1 000 kw:n sähkövoimalaitos, joka käytti polttoaineenaan sahausjätteitä. Uutta oli myös tuolloin rakennettu puutavaran keinokuivaamo.[6]
2. lokakuuta 1939 paloi Laitakarin sahan eteläinen lautatarha, varastorakennuksia, proomuja ja lastauslaitteistoja. Tämän palon jälkeen sahaa ei enää käynnistetty, yhtiö oli kuitenkin tehnyt päätöksen sahan lopettamisesta jo ennen paloa. Varsinainen saharakennus kuten myös asuinrakennukset pelastuivat palossa. Käyttämätön saharakennus tuhoutui myöhemmin 12. maaliskuuta 1946 syttyneessä tulipalossa.[7] Työntekijöitä sahalla oli viimeisenä toimintavuonna 391[4]. Sahan rakennuskannasta on säilynyt vain koneiden ja rakennusten perustuksia sekä sahan voima-aseman kierreportaat. Mauri-myrskyssä 1980–luvun alussa tuhoutuivat lopullisesti myös saaren hirsiarkkuiset laiturirakenteet.[8]
Sahayhdyskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sahayhdyskunta rakentui ensin Laitakariin, mutta vuodesta 1897, kun uudistusten jälkeen työväen tarve lisääntyi, myös läheiselle Juurakon saarelle. Tavallinen työväki asutettiin pääasiassa Juurakkoon ja sahan johtajat ja työnjohtajat asuivat Laitakarissa.[9] Koska lasten koulumatkat saaresta kaupungin kansakouluun Sauvosaaressa olivat pitkiä ja varsinkin kelirikkoaikana myös vaarallisia perusti Kemin kaupunki Laitakariin kaksiluokkaisen alakansakoulu 1901. Koulu laajennettiin neliluokkaiseksi 1906. Kuusiluokkaisena koulu toimi vuodet 1932–1952.[10] Vaikka koulu tunnettiin aluksi Laitakarin kansakouluna ja vasta 1930-luvulla vakiintui nimeksi Juurakon koulu, toimi koulu koko aikansa Juurakon saaressa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hedman, Ossi: Kemin kaupungin historia. 1. osa. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino, 1969.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hedman, 1969, s. 371–372
- ↑ Hedman, 1969, s. 427
- ↑ Hedman, 1969, s. 395
- ↑ a b Hedman, 1969, s. 377
- ↑ Tulipalo 1919 Laitakari. 27.2.2018. Viitattu 18.9.2021.
- ↑ Hedman, 1969, s. 396–397
- ↑ Hedman, 1969, s. 398
- ↑ Kantonen, Timo: Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä, s. 159. (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18) Helsinki: Museovirasto, 1996. ISBN 951-9075-96-8
- ↑ a b Hietala, Timo: Näyttelyt 2011 2012. Kemi: Kemin kaupunki. Viitattu 20.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Hedman, 1969, s. 405