Lagarfljótin mato
Lagarfljótin mato eli Lagarfljótsormurinn on kryptozoologian piiriin kuuluva järvihirviö, jonka väitetään elävän Islannin itäosassa, Fljótsdalshéraðin kunnassa sijaitsevassa Lagarfljót-järvessä. Olentoa kuvataan 10–20 metriä pitkäksi ja tummaksi, toisinaan limaiseksikin jättiläismadoksi tai -käärmeeksi. Silminnäkijöiden mukaan sillä ei ole eviä ja sen pään tunnistaa vain suusta ja siinä olevista hampaista.
Taru järvihirviöstä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1345. Olennon on väitetty nähdyn nousevan järvenselän pintaan ja aiheuttavan isoja väreitä, jollaisia järvessä elävät lohet ja pikkukalat eivät voisi saada aikaan. Paikallisten kalastajien mukaan he näkevät silloin tällöin kaikuluotaimissaan oudon, ison liikkuvan kohteen.
Järvimadon tutkimista vaikeuttaa, että luonnonpuistossa sijaitseva Lagarfljót-järvi on lähes 30 kilometriä pitkä, 2,5 kilometriä leveä ja yli 100 metriä syvä. Lisäksi järven vesi on hyvin lietteistä ja sameaa: näkyvyys on järveen laskevan joen suulla enintään kuusi metriä ja muualla vain yksi metri. Toisaalta olentoa ei ole koskaan edes etsitty perusteellisesti. Järven vesi on peräisin jäätiköiden sulamisvesistä, eikä se ole yhteydessä isoihin jokiin tai muihin vesistöihin muuten kuin korkeiden vesiputousten välityksellä. Olion on siis täytynyt elää eristäytyneenä samassa järvessä tuhansia vuosia. Kriitikot ovat kuitenkin epäilleet matoa pelkäksi taruolennoksi mm. siksi, että järvessä ei ole suurelle eläimelle juurikaan syötävää, eikä oliosta ole saatu mitään fyysisiä todisteita.
Helmikuussa 2012 paikallinen Hjörtur Kjerúlf kuvasi videon, jossa tuntematon olento näyttäisi uivan Jökulsá-joessa. Video julkaistiin Islannin yleisradioyhtiö RUV:n internetsivuilla, joilla olentoa on epäilty Lagarfljótin madoksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Reykjavik Grapevinen artikkeli madosta (englanniksi)
- Syfy.com: The Worm Monster[vanhentunut linkki] (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Islannissa nähtiin muinaishirviö Yle Uutiset. 8.2.2012. Yleisardio Oy. Viitattu 11.2.2012.