Ladykillers
| Ladykillers | |
|---|---|
| The Ladykillers | |
 |
|
| Ohjaaja | Joel ja Ethan Coen |
| Käsikirjoittaja | Joel ja Ethan Coen |
| Tuottaja | Joel ja Ethan Coen |
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Roger Deakins |
| Leikkaaja | Roderick Jaynes |
| Tuotantosuunnittelija | Dennis Gassner |
| Pukusuunnittelija | Mary Zophres |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Touchstone Pictures |
| Levittäjä |
InterCom Netflix Fandango at Home Disney+ |
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | 106 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ladykillers (The Ladykillers) on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Joel ja Ethan Coenin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva.[1] Se on uusintaversio Alexander Mackendrickin vuonna 1955 ohjaamasta brittiläisestä Ealing-komediasta Naisentappajat. Pääosaa esittää Tom Hanks.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa alkuperäinen tarina on siirretty Englannista Yhdysvaltojen Etelävaltioihin. Sivistyneen oloinen ”professori” (Hanks) vuokraa vanhalta tummaihoiselta, uskovaiselta naiselta talon kellarikerroksen muka renessanssimusiikkia soittavan kvartettinsa harjoitustilaksi. Todellisuudessa nelikko on rosvojoukko, joka alkaa kaivaa kellarista maanalaista käytävää läheisen kasinon kellarissa sijaitsevaan pankkiholviin. Kertyvä savi kuljetetaan säännöllisesti ulos talosta ja pudotetaan Mississippi-joen ylittävältä sillalta sen ali lipuvaan jäteproomuun. Mieskvartetille alkaa kuitenkin tulla mutkia matkaan, ja vanha rouva pääsee vähitellen selville heidän arveluttavista puuhistaan. Naisesta on siis päästävä eroon, mikä ei ole hentomielisille herrasmiesvarkaille aivan ongelmatonta. He riitaantuvat ja alkavat eliminoida toinen toisiaan, ja jäteproomu saa uudenlaista täytettä. Lopulta rouva löytää rahasaaliin tyhjentyneestä kellaristaan ja yrittää palauttaa sen poliisille. He eivät usko vanhan naisen tarinaa, ja tämä päättää lahjoittaa rahat uskonnolliselle Bob Jonesin yliopistolle ja jatkaa rauhallista elämäänsä.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti Coenin veljesten ottaneen Mackendrickin Naisentappajat täysin uuteen käsittelyyn ja siirtäneen painotuksia selvemmin farssin suuntaan. Tapahtumapaikka on vaihtunut veljesten suosikkimiljööseen, uneliaaseen Yhdysvaltojen Etelävaltioiden pikkukaupunkiin, jossa kumma kyllä toimii vilkas peliluola, jonka rahoja muusikoiksi tekeytynyt miesryhmä havittelee. Maskula harmittelee, että Tom Hanksin esittämää ”professoria” lukuun ottamatta muut hahmot jäävät kovin ohuiksi, eivätkä isompiin puitteisiin tottuneet Coenit hänen mielestään onnistu kovin hyvin pelkkiin sisätiloihin rajatussa ”kamarielokuvassa”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 19. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
- ↑ Maskula, Tapani: Mummo ja musikantit Turun Sanomat. 3.7.2004. Viitattu 16.4.2019.
