Laavaröyhytatar
| Laavaröyhytatar | |
|---|---|
 Laavaröyhytatar Frankfurtin kasvitieteellisessä puutarhassa Saksassa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Kurjentattaret Koenigia |
| Laji: | weyrichii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Koenigia weyrichii |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Laavaröyhytatar eli laavatatar (Koenigia weyrichii, syn. Aconogonon weyrichii) on monivuotinen tatarkasvilaji, joka luokitellaan 2020-luvulla kurjentattariin ja tätä aiemmin röyhytattarien (Aconogonon) sukuun. Laavaröyhytatarta esiintyy alkuperäisenä Japanissa, Sahalinilla ja Kuriileilla.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laavaröyhytatar kasvaa 60–120 senttimetriä korkeaksi. Sillä on 10–20 cm pitkät puikeat tai leveänpuikeat suippukärkiset alta huopakarvaiset lehdet. Kukkii heinä-elokuussa. Kukinto on kermanvalkoinen kartiomainen tiheähkö monihaarainen kerrannaisterttu, jossa kukat ovat pienikokoisia. Laji risteytyy alppiröyhytattaren kanssa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laavaröyhytatar esiintyy alkuperäisenä ainakin Itä-Venäjällä Kamtšatkan niemimaalla, Kuriilien ja Sahalinin saarilla. Muutamissa Euroopan maissa lajia kasvaa uustulokkaana.[2] Suomessa sitä on päässyt jonkin verran luontoon puutarhoista.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laavaröyhytatarta käytetään puutarhakasvina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tropicos: Koenigia weyrichii (englanniksi) Viitattu 20.3.2021.
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Koenigia weyrichii Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Laavaröyhytattaren (Aconogonon weyrichii) levinneisyys Suomessa Viitattu 17.10.2017.