Laamannin- ja tuomarinvero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laamannin- ja tuomarinvero oli Ruotsissa ja Suomessa aiemmin kannettu vero, jolla kansalaiset rahoittivat käräjillä toimineita laamanneja ja kihlakunnantuomareita. Näiden virkamiesten ylläpito oli rahvaan ikivanha velvollisuus. Vuonna 1741 annetun kuninkaallisen ohjesäännön mukaan veron suuruus oli 18 äyriä savulta (ruokakunnalta) ja veron alueellinen tuotto jaettiin siten, että laamanni sai yhden kolmasosan ja kihlakunnantuomari kaksi kolmasosaa. Laamannin- ja tuomarinvero lakkautettiin Suomessa 1865 useiden muiden henkilöverojen mukana.[1] Vanhojen verojen tilalle tuli henkiraha, jota kannettiin 1865–1924.[2]

  1. Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913, osa V, hakusana laamannin- ja tuomarinvero.
  2. Iso tietosanakirja, Otava 1932, osa IV, hakusana henkivero.