La moglie di Claudio
| La moglie di Claudio | |
|---|---|
 Pina Menichelli ja Vittorio Rossi Pianelli. |
|
| Ohjaaja | Gero Zambuto |
| Perustuu | Alexandre Dumas nuoremman näytelmään La femme de Claude (1873) |
| Kuvaaja | Antonino Cufaro |
| Pääosat | Pina Menichelli, Vittorio Rossi Pianelli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Ensi-ilta | 6. joulukuuta 1918 (Rooma) |
| Kesto | 1798/1437 metriä (70 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
La moglie di Claudio (”Claudion vaimo”) on vuonna 1918 julkaistu italialainen mykkäelokuva. Alexandre Dumas nuoremman näytelmään La femme de Claude perustuvan elokuvan on ohjannut Giovanni Pastronen valvomana Gero Zambuto. Sen pääosaa esittää elokuvadiiva Pina Menichelli.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asesuunnittelija Claudio Ruper on naimisissa huikentelevaisen Cesarinan kanssa. Heidän suhteensa on kylmennyt osittain heidän ainoan poikansa kuoleman takia. Miehen suunnitellessa uudenlaista tykkiä hänen vaimonsa viettää joutilasta elämää. Claudio on rakastunut juutalaiseen Rebeccaan, mutta hänen uskonnollisuutensa estää häntä ottamasta avioeroa. Cesarinalla on suhde miehensä apulaiseen Antoninoon. Vieraan vallan agentti Cartenac kiristää Cesarinaa saadakseen käsiinsä Claudion asekeksinnön piirustukset. Lopuksi Claudio tappaa vakoojan apuriksi ryhtyneen vaimonsa.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pina Menichelli | … | Cesarina Ruper |
| Vittorio Rossi Pianelli | … | Claudio Ruper |
| Alberto Nepoti | … | Antonio |
| Gabriel Moreau | … | Cantagnac |
| Camillo Talamo | … | |
| Arnaldo Arnaldi | … | |
| signora Sperani | … | |
| Antonio Monti | … | |
| Leopoldo Lamari | … | [1] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]La moglie di Claudio oli Pina Menichellin viimeinen torinolaiselle Itala Filmille tekemä elokuva. Sen valmistumisen aikaan näyttelijä oli jo siirtynyt paroni Carlo Amaton häntä varten perustamalle Rinascimento Filmille. Julkaisun viivästyminen johtui Menichellin mukaan vaikeuksista elokuvasensuurin kanssa: sensorit olivat pitäneet hänen henkilöhahmoaan liian seksikkäänä (”troppo affascinante”).[3][4]
Alexandre Dumas nuoremman näytelmä siirtää roomalaisen Messalina-myytin 1800-luvun Ranskaan[5]. Ensimmäisen maailmansodan ajankohtaiseksi tekemä elokuvaversio sijoittuu mielikuvitusmaahan[6] mutta sisältää ajankohtaisia viittauksia muun muassa sionismiin[7]. Sen päähenkilö on tyypillinen femme fatale, joka uhkaa miehiä seksuaalisuudellaan: hän on ”paha nainen, joka uhkaa yhteiskuntaa, särkee perheen, tuhoaa isänmaan, näännyttää miehen, häpäisee naiseuden ja tuhoaa ne, jotka eivät murskaa häntä”. Hypnoottisen ja eroottisen Menichellin näyttelijänsuoritus vastaa tätä kuvausta,[5] mutta elokuvana La moglie di Claudio on keinotekoinen ja ennalta arvattava[6]. Aikalaiskriitikot pitivät Menichellin suoritusta myös liian ulkokohtaisena, stereotyyppisenä ja itseään toistavana[1][2].
Restaurointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torinon Kansallinen elokuvamuseo ja Bolognan elokuva-arkisto ovat restauroineet elokuvan pariisilaisen Lobster Filmsin kokoelmissa säilyneen ranskankielisen nitraattikopion pohjalta. Alkuperäisestä 1 789 metrin pituudesta on jäljellä 1 400 metriä. Italiankieliset välitekstit on laadittu arkistolähteiden perusteella.[8] Restauroitu versio on nähtävissä elokuvamuseon Vimeo-sivustolla[9].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2 (italiaksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1918 (1991), s. 151–152.
- ↑ a b Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 1.7.2016.
- ↑ Martinelli, s. 48–53.
- ↑ Sempre in penombra sempreinpenombra.com. Viitattu 1.7.2016. (italiaksi)
- ↑ a b Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Martinelli, s. 103–104.
- ↑ Ritrovati e restaurati Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 1.7.2016. (italiaksi)
- ↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 1.7.2016. (italiaksi)
- ↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi) (italiaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- La moglie di Claudio Internet Movie Databasessa (englanniksi)