LGM-30 Minuteman
LGM-30 Minuteman on Yhdysvaltain asevoimien mannertenvälinen ohjus, joka on Yhdysvaltain strategisen ydinpelotteen pääase. Ohjus on nimetty Yhdysvaltain itsenäisyyssodan vapaaehtoisista Minuteman-joukoista käytetyn nimen mukaan. Siiloihin sijoitetut ohjukset muodostavat Yhdysvaltain ydintriadin yhden osan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjuksen kehittely alkoi 1956. Ensilento siilosta tapahtui vuonna 1959. Nykyinen Minuteman III otettiin käyttöön 1968 mennessä. Vuonna 2009 ohjuksia oli siiloissa 450 kpl.
Minuteman I
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Minuteman I (LGM-30 A ja B) on kolmevaiheinen kiinteää polttoainetta käyttävä ohjus, jonka kantomatka on noin 10 000 kilometriä ja siinä on sisäinen ohjausjärjestelmä.
1950-luvun loppupuolella kiinteän polttoaineen kehitys mahdollisti Yhdysvaltojen ilmavoimien ensimmäisen mannertenvälisen ohjuksen kehityksen. Sen virallinen kehitystyö alkoi syyskuussa 1958. Epätavallisen nopean kehitysohjelman jälkeen ensimmäiset 10 ohjusta sijoitettiin hälytysvalmiuteen Malmstromin tukikohtaan Montanassa lokakuussa 1962.[1]
Ohjuksen kehitystyön ohessa Army Corps of Engineers Ballistic Missile Construction Office (CEBMCO) alkoi rakentaa laukaisulaitteistoja ja komentokeskuksia. Ensimmäinen valmistui Montanaan maaliskuussa 1961. Rakennustyö oli ennennäkemättömän nopeaa. Minutemanin siilot olivat pienempiä ja helpompia rakentaa kuin Atlas- tai Titan-raketin ja elementeistä valmistettuna CEBMCO rakensi tuhat siiloa vuoteen 1966 mennessä.[1]
Alkuperäisenä tarkoituksena oli myös sijoittaa pieni määrä ohjuksia (50–150) liikkuville laukaisualustoille rautatievaunuihin. Kokeet onnistuivat, mutta ohjelma peruutettiin viimein joulukuussa 1961.[1]
Minuteman II
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1965 jälkeen käytössä ollut Minuteman II (LGM-30F) on kolmivaiheinen, kiinteää polttoainetta käyttävä, mannertenvälinen ballistinen ohjus. Ohjuksen kantomatka on yli 13 000 km ja lastina se voi kuljettaa yhtä ydinkärkeä. Minuteman II:ssa on parannettu ohjausjärjestelmä sekä suuremmat toinen vaihe ja hyötykuorman määrä. Minuteman II:n kehittäminen aloitettiin heti ensimmäisen version käyttöönoton jälkeen ja 2. lokakuuta 1963 ilmavoimien pääkomentokeskus ilmoitti tarkat vaatimukset Minuteman II:lle.[2]
Tehokkaammat moottorit mahdollistivat raskaamman 1,2 megatonnin W-56-ydinkärjen kuljetuksen. Ohjus oli myös tarkempi ja kuljetti mukanaan hämäysmaaleja, jotka estäisivät kohteeseensa osuvan ydinkärjen seuraamisen.[2] Puolustusministeri Robert S. McNamara määräsi 8. marraskuuta 1963 kaikkien Minuteman I -ohjusten, 150 kpl. mallia A ja 650 kpl. mallia B korvaamisesta uusilla. Ilmavoimat antoi tehtävän Boeingille.[2]
Ensimmäinen Minuteman II -yksikkö asetettiin valmiuteen toukokuussa 1966. Puolet ohjuksista oli uusittu toukokuuhun 1969 mennessä.[2]
Minuteman III
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Minuteman III:n suurin muutos on kolmannen vaiheen muutos kantamaan raskaampaa hyötykuormaa. Paluulaite on Mark 12, joka voi kantaa kolme ydinkärkeä. Kärjet voi ohjata itsenäisesti kohteisiin ohjuksen "jalanjäljen alueelle". Ensimmäinen Minuteman III sijoitettiin siiloon huhtikuussa 1970.[3]
Minuteman III -ohjuksessa oli alun perin kolme kärkeä, tarkkuus paremmassa versiossa Mk12a W78 220 metriä, edelleen parannettuna 120 metriä, räjähdysvoima 335–350 kilotonnia. Kantomatka enimmillään 13 000 kilometriä. Maalle sijoitetut monikärkiohjukset (MIRV) kiellettiin START II -aserajoitussopimuksessa 1993, jonka jälkeen ohjuksissa on ollut vain yksi ydinkärki, vaikka sopimus myöhemmin raukesikin.
Vuodesta 1986 Minuteman-ohjuksia alettiin korvata LGM-118A Peacekeeper -ohjuksella, joka kuitenkin kiellettiin START II -sopimuksessa ja poistettiin käytöstä 2003 mennessä.[3]
2020-luvulla on havahduttu siihen, että ohjukset ovat puoli vuosisataa vanhoja, eikä niitä voi enää päivittää. Ohjusten piirustukset ovat kadonneet tai ovat nykystandardeista jäljessä. Myöskään ohjukset läpikotaisin tuntevia teknikkoja ei ole enää elossa.[4]
Ohjukset on tarkoitus korvata uudella Northrop Grummanin Ground Based Strategic Deterrent -järjestelmän (GBSD) ohjuksella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c LGM-30A/B Minuteman I GlobalSecurity.org. 9.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d LGM-30F Minuteman II GlobalSecurity.org. 9.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b LGM-30 Minuteman III Federation of American Scientists – FAS. 26.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Sisk, Richard: Minuteman III Missiles Are Too Old to Upgrade Anymore, STRATCOM Chief Says Military.com. 6.1.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Globalsecurity Minuteman III
- Globalsecurity Minuteman IV
- Minuteman II FAS
- Minuteman I FAS
- The Minuteman III ICBM Nuclear Weapon Archive. 7.10.1997. (englanniksi)
- Strategic-Air-Command.com Minuteman Missile History on SAC
- Boeing SM-80/LGM-30 Minuteman Directory of U.S. Military Rockets and Missiles. (englanniksi)
- Minuteman Missile National Historic Site
- U. S. Air Force Fact Sheet - LGM-30
- PROCEEDINGS OF THE SECOND MEETING of the MINUTEMAN COMPUTER USERS GROUP