Lönnrotinkatu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lönnrotinkatu (Helsinki))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lönnrotinkatu. Näkymä Abrahaminkadun risteyksestä koilliseen eli kohti Mannerheimintietä.

Lönnrotinkatu (ruots. Lönnrotsgatan) on noin 1,1 kilometrin mittainen koillis-lounaissuuntainen katu Helsingissä Kampin kaupunginosassa.

Helsingin Vanha kirkko Lönnrotinkadulta nähtynä.
Portaat Ruoholahdenrannasta ylös Lönnrotinkadulle.
Yksityiskohta Lönnrotinkadulta.
Lönnrotinkatu alkaa Mannerheimintieltä. Taustalla näkyy Pohjoisesplanadi.
Johan Sederholmin hautakappeli Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun risteyksessä.
Kesäinen näkymä Annankadun risteyksestä lounaaseen eli kohti Ruoholahdenrantaa.
Fredrikinkadun risteys. Katselusuunta lounaaseen.
Lönnrotinkadun ja Albertinkadun kulma.
Hietalahdenkadun ja Abrahaminkadun välisellä osalla sijaitsee Kaartin lasaretti, 1820-luvulla rakennettu varuskuntasairaala. Oikealla Hietalahden kauppahallin kulma. Kuvan katselusuunta on koillinen.
Köydenpunojankadun ja Hietalahdenkadun välinen osa. Katselusuunta koilliseen.
Lönnrotinkadun lounaisosa.
Lönnrotinkatu 12.

Lönnrotinkatu alkaa kaupungin ydinkeskustasta Mannerheimintieltä Riikinkukon ja Pyyn korttelien välistä ja kulkee Kampin halki Ruoholahdenrantaan. Mannerheimintieltä Hietalahdenkadun risteykseen saakka se on yksisuuntainen ja muodostaa alkuosan Helsingin keskustasta Länsiväylälle johtavaa liikenneväylää; vastakkaiseen suuntaan liikenne kulkee etelämpänä olevaa Uudenmaankatua pitkin. Yhdessä Kauppatorin suunnasta tulevan Pohjoisesplanadin kanssa Lönnrotinkatu muodostaa kantakaupungin poikki johtavan moottoriliikenteelle yksisuuntaisen katulinjan, jossa liikenne kulkee länsilounaaseen.

Lönnrotinkadun ajorata on päällystetty asfaltilla, jalkakäytävät ovat niin ikään asfalttipäällysteisiä. Vanhan kirkkopuiston kohdalla on käytetty myös nupukiveystä. Katu on valaistu ylösripustetuin valaisimin. Lönnrotinkadun risteykset ovat valo-ohjattuja Köydenpunojankadun risteystä lukuun ottamatta.

Yrjönkadun ja Annankadun välisellä osuudella sijaitsee Vanha kirkkopuisto ja sen Lönnrotinkadun puoleisella reunalla Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vanha kirkko 1820-luvulta. Kirkon kohdalla kadun toisella puolella on pieni Lönnrotinpuistikko, jossa on Lönnrotin patsas ja jonka varrella sijaitsee Ressun lukio.

Lähellä kadun lounaispäätä sijaitsee Hietalahdentori. Torin luoteislaidalla Lönnrotinkadun ja torin välissä on Hietalahden kauppahalli. Hallia vastapäätä kadun toisella puolella, osoitteessa Lönnrotinkatu 37 sijaitsee kadun toiseksi vanhin rakennus, entinen varuskuntasairaala, joka on niin ikään Engelin käsialaa.

Nykyisin torin lounaispuolella oleva Lönnrotinkadun loppupää on suljettu läpiajoliikenteeltä, ja kadun päästä on vain portaat Ruoholahdenrantaan. Aikaisemmin kadun päässä oli Helsingin satamaradan ylittänyt Lönnrotinkadun silta, joka purettiin vuonna 1997.

Vuonna 1820 Lönnrotinkadun nimi oli St Andre Gatan apostoli Andreaan ja hänen mukaansa nimetyn venäläisen ritarikunnan mukaan. Vuonna 1836 kadun nimeksi tuli Andreagatan. Sen suomenkielinen muoto vuoden 1866 kartassa oli Antreankatu ja 1880-luvulla Andreankatu. Nimet Antreankatu – Andreagatan virallistettiin 1909. Suomenkieliseksi nimeksi ehdotettiin vuonna 1908 Antinkatua, joka oli kadun epävirallinen nimi vuoteen 1928 asti. Tuolloin katu nimettiin Elias Lönnrotin mukaan Lönnrotinkaduksi[1]. Satakielen kortteli, jonka kaakkoissivu rajoittuu Lönnrotinkatuun, sai vastaanottaakseen talvisodan ensimmäisen ilmapommiosuman 30. marraskuuta 1939. Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadun kulmatalosta sortui kulmaus ja noin 20 ihmistä sai surmansa. Samaisen talon piharakennus ja osa katurakennuksista tuhoutui vuoden 1944 suurpommituksissa. Tällöin surmansa sai kolme ihmistä[2].

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnrotinkadulla on edustettuna useiden aikakausien arkkitehtonisia tyylisuuntauksia. Valtaosa taloista on vuosilta 18801973. Lisäksi kadun varrella sijaitsevat edellä mainitut Engelin teokset sekä uusimpana Tapani Leppälän suunnittelema graniittipintainen Lönnrotinkatu 12 vuodelta 1992.

Rakennuksista on lueteltu pariton ja parillinen puoli erikseen koillisesta lähtien, kursiivilla on mainittu poikkikadut sekä Lönnrotinkatuun välittömästi liittyvät puistot ja torit.

Pariton puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parillinen puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Korttelit.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Nenonen, Kaija - Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, 1975 Sanoma Osakeyhtiö, ISBN 951-9134-69-7, viides painos 1984
  • Järvenpää, Eeva - Räihä, Sirpa: Ensimmäisiä esikaupunkeja: Kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista, 2009 Helsingin Sanomat, ISBN 978-952-5557-30-5, 1. painos 2009
  1. http://www.olamontalo.fi/historia.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita, 1975 Sanoma Osakeyhtiö, sivu 159
  3. Jukka Hämäläinen: Lönkan kivipalatsi entisöidään herrasasunnoiksi. Helsingin Uutiset, 26.2.2013. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Raustela, Lasse: Florentin Granholmin kivipalatsi 1896-1996. Helsinki: Fastighets ab Lönnrotsgatan 3 Kiinteistö oy, 1996. ISBN 9529077157
  5. Schulman, Sari & Loukusa, Kerttu: Haapaniemenkatu 4 virastotalo, rakennushistoriaselvitys, s. 13. Arkkitehtitoimisto Schulman, Senaatti-kiinteistöt, 2013. Kirjanen digitoituna Internet Archivessa (PDF) (viitattu 5.3.2023).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]