Léonora Miano
| Léonora Miano | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. maaliskuuta 1973 |
| Kansalaisuus | kamerunilainen, ranskalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| www.leonoramiano.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Léonora Miano (s. 12. maaliskuuta 1973 Douala, Kamerun) on ranskaksi kirjoittava kamerunilais-ranskalainen kirjailija. Miano muutti Ranskaan vuonna 1991 ja opiskeli Nanterren yliopistossa amerikkalaista kirjallisuutta.[1] Hän asui Ranskassa vuoteen 2019, mistä lähtien on asunut Togossa.[2] Mianoa pidetään yhtenä merkittävimpänä frankofonisena nykykirjailijana.[2]
Kirjallinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mianon esikoisromaani L'Intérieur de la nuit ("Yön sisin") sai ilmestymisvuotenaan 2005 kehuvan vastaanoton ja voitti kuusi kirjallisuuspalkintoa: Les lauriers verts de la forêt des livres, Révélation -palkinnon (2005); Louis Guilloux -palkinnon (2006); Montalembert-esikoiskirjapalkinnon (2006); René Fallet -palkinnon (2006), Bernard Palissy -palkinnon (2006) sekä l'Excellence camerounaise -palkinnon (2007), minkä lisäksi Lire-lehti valitsi teoksen vuoden 2005 parhaaksi ranskankieliseksi esikoisromaaniksi.[3] Mianon toinen romaani Contours du jour qui vient ("Nousevan päivän ääret") sai vuoden 2006 lukiolaisten Goncourt-palkinnon.[3] Jury koostui 15–18-vuotiaista lukiolaisista. Kolmannesta romaanistaan La Saison de l'ombre ("Varjokausi"), joka kuvaa orjakaupan alkua, Miano sai vuoden 2013 Fémina-palkinnon. Vuonna 2014 Mianolle myönnettiin Arts et Lettres -ritarikunnan ritarimerkki.
Vuonna 2020 ilmestyneessä laajassa esseeteoksessaan Afropea – Utopie post-occidentale et post-raciste ("Afropea – jälkilänsimainen ja jälkirasistinen utopia") Miano peräänkuuluttaa "afrooppalaisen" (tosin sanoen afroeurooppalaisen) identiteetin uudelleen keksimistä, jotta rotukysymyksen umpikujasta päästäisiin eteenpäin.[4] Uudissanalla "afrooppalaiset" (afropéens, afropéennes) Miano hahmottaa, kuinka Afrikan ja Euroopan yhtyessä "afrooppalaiset" voivat ruumiillistaa ja toteuttaa imperialismin vastaista ja antirasistista yhteiskuntaa.[4] Vuonna 2021 julkaistussa L'Autre Langue des femmes -teoksessaan ("Naisten toinen kieli") Miano kirjoittaa Saharan etelänpuoleisen Afrikan naisten historiaan, myytteihin, hengellisyyteen ja sosiaalisiin käytäntöihin perustuvasta rikkaasta ja monimuotoisesta perinnöstä.[5]
Vuodesta 2021 lähtien Miano on toiminut Frontières-Léonora Miano -palkinnon kummina. Mianolle omistettu, Lorrainen yliopiston perustama kirjallisuuspalkinto myönnetään vuosittain vuoden parhaalle rajojen tematiikkaa tutkivalle romaanille.[6]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Les aventures de la foufoune. Pariisi: Seuil, 2024.
- L'Opposé de la blancheur : Réflexions sur le problème blanc. Pariisi: Éditions du Seuil, 2023.
- Fille d'Amanitore / Et que mon règne arrive. Montreuil: l'Arche, 2023.
- Stardust. Romaani. Pariisi: Grasset, 2022.
- Elles disent. Sitaattikokoelma. Pariisi: Grasset, 2021.
- L'Autre Langue des femmes. Pariisi: Grasset, 2021.
- Afropea : Utopie post-occidentale et post-raciste. Pariisi: Grasset, 2020.
- Ce qu'il faut dire. Pariisi: l'Arche. 2019.
- Rouge Impératrice. Romaani. Pariisi: Grasset, 2019.
- L'Impératif transgressif : Communications, réflexions. Pariisi: l'Arche, 2016.
- Crépuscule du tourment, 2. Pariisi: Bernard Grasset, 2017.
- Crépuscule du tourment. Pariisi: Bernard Grasset, 2016.
- Red in blue trilogie. Pariisi: L'Arche, 2015.
- La Saison de l'ombre. Romaani. Pariisi: Grasset, 2013.
- Habiter la frontière. Pariisi: l'Arche, 2012.
- Écrits pour la parole. Pariisi: l'Arche, 2012.
- Ces âmes chagrines. Romaani. Pariisi: Plon, 2011.
- Blues pour Élise. Romaani. Pariisi: Plon, 2010.
- Soulfood équatoriale. Pariisi: Nil, 2009.
- Les Aubes écarlates : "Sankofa cry". Romaani. Pariisi: Plon, 2009.
- Tels des astres éteints. Romaani. Pariisi: Plon, 2007.
- Contours du jour qui vient. Romaani. Pariisi: le Grand livre du mois, 2006.
- L'Intérieur de la nuit. Romaani. Pariisi: Plon, 2005.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louis-Guilloux -palkinto (2006) teoksesta L'Intérieur de la nuit.[7]
- Prix Montalembert du Premier roman de femme (2006) teoksesta L'Intérieur de la nuit.[8]
- René-Fallet -palkinto (2006) teoksesta L'Intérieur de la nuit.[9]
- Bernard-Palissy -palkinto (2006) teoksesta L'Intérieur de la nuit.[10]
- Lukiolaisten Goncourt -palkinto (2006) teoksesta Contours du jour qui vient.[3]
- Grand prix littéraire d'Afrique noire (2011) siihenastisesta tuotannosta.[11]
- Rasisminvastainen Seligmann-palkinto (2012) teoksesta Écrits pour la parole.[12]
- Grand prix du roman métis (2013) teoksesta La Saison de l'ombre.[13]
- Fémina-palkinto (2013) teoksesta La Saison de l'ombre.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ "Léonora Miano : Biographie de l'auteur." Le Petit Litteraire. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ a b "Leonora Miano lance trois de ses livres au Brésil à l’occasion de la FLIP." 1.10.2024. Consulat Général de France à São Paulo. Viitattu 10.12..
- ↑ a b c "Léonora Miano." 12.10.2005. The University of Western Australia. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ a b Afropea - Utopie post-occidentale et post-raciste Presence africaine. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ L'autre langue des femmes Grasset. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ Prix littéraire Frontières Université de Lorraine. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "Un prix littéraire français décerné à une Camerounaise." L'orient Le Jour. 17.5.2006. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "Le Prix Montalembert, prix du premier roman de femme." Africultures. 6/2006. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ Le prix René Fallet René Fallet Journées Littéraires. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "L'intérieur de la nuit." Lisez. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "Liste des lauréats. Grand Prix littéraire de L'Afrique noire." archive.wikiwix.com. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "Le prix Seligmann contre le racisme 2012." Fondation Seligmann. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ "Léonora Miano, Grand Prix du Roman Métis 2013." Le Nouvel Observateur. 28.10.2013. Viitattu 10.12.2024.
- ↑ Naudé, Pierre-François: "La Camerounaise Léonora Miano reçoit le prix Femina pour « La Saison de l’ombre »." Jeune Afrique. 6.11.2013. Viitattu 10.12.2024.
