Lähdetähtimö
| Lähdetähtimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Tribus: | Alsineae[3] |
| Suku: | Tähtimöt Stellaria |
| Laji: | alsine |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stellaria alsine |
|
| Katso myös | |
Lähdetähtimö (Stellaria alsine, syn. S. uliginosa) on monivuotinen, kosteissa kasvupaikoissa viihtyvä tähtimöiden sukuun kuuluva kohokkikasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.JPG)
Rento- tai kohenevavartinen lähdetähtimö kasvaa 10–20 cm pitkäksi. Varsi on kalju. Vastakkain olevat lehdet ovat paksuhkoja, kaljuja ja väriltään sinivihreitä. Lehden tyviosan laita on karvainen. Kukallisten haarojen lehdet ovat lähes ruodittomia, ja ne ovat muodoltaan soikeita tai tasasoukan suikeita. Rentojen talvehtimishaarojen ylemmät lehdet ovat pitkäruotisia ja muodoltaan puikeita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko, joka joskus voi olla muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinto on näennäisesti lehtihankainen, ja sen tukilehdet ovat kalvomaisia ja kaljuja. Hyvin pienissä kukissa on viisi verho- ja terälehteä. Verhiö on kalju. Valkoiset terälehdet ovat tyvelle asti kaksijakoisia ja verholehtiä lyhyempiä. Joskus teriö puuttuu kokonaan. Kukan emiö on kolmelehtinen. Suomessa lähdetähtimö kukkii touko-heinäkuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava lyhyt kota.[4][5] Lähdetähtimö muistuttaa jonkin verran lettotähtimöä (Stellaria crassifolia).
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopassa lähdetähtimöä tavataan Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta läpi Länsi- ja Keski-Euroopan Pohjois-Italiaan, Balkanin pohjoisosiin, Länsi-Ukrainaan ja Luoteis-Venäjälle, sekä pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin. Lajia tavataan myös siellä täällä Pohjois-Afrikassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikan itä- ja pohjoisosissa. Lähdetähtimön muunnosta (var. undulata) tavataan laajalla alueella Kaakkois-Aasiassa.[6]
Suomessa lähdetähtimöä tavataan pääasiassa Kristiinankaupunki–Lappeenranta-linjan eteläpuolella. Pohjoisempana laji on harvinaisempi, mutta sitä tavataan aina Oulun korkeudelle saakka, yksittäisiä esiintymiä on tavattu myös Keski-Lapista.[7][8] Lähdetähtimö on Etelä- ja Keski-Suomessa alkuperäislaji, pohjoisempana uustulokas.[8]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähdetähtimö kasvaa lähteiden reunoilla, lähdepuroissa, lähdevetisissä pellon- ja niitynojissa, korvissa ja kosteissa metsäteillä. Joskus lajia tavataan tilapäisesti myös maantienojissa, lastauspaikoilla ja turvepohjaisissa istutuksissa.[8] Suotuisissa oloissa se saattaa muodostaa suurehkojakin kasvustoja.[5] Lähdetähtimö on ilmeisesti varsin hidas leviämään luonnonvaraisesti kasvupaikasta toiseen.[9] Suomessa laji on monin paikoin harvinaistunut tai kadonnut lähteikköjen ojitusten ja purojen perkausten takia.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rhazi, L., Grillas, P. & Rhazi, M.: Stellaria alsine IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Lähdetähtimö – Stellaria alsine Laji.fi. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Stevens, P. F.: Caryophyllaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
- ↑ a b c Uusitalo 2007, s. 170.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Källarv (Stellaria alsine) (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 2005. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.3.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lähdetähtimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.3.2012.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 107.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 248.