Lääninlääkäri
Lääninlääkäri oli Suomen valtion jokaiseen lääniin palkkaama ylin paikallinen lääkintöviranomainen.[1] Piirilääkäriverkoston osaltaan korvannut lääninlääkärilaitos oli toiminnassa vuodesta 1943 vuoteen 1971, jolloin virat siirtyivät lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen käyttöön. Lääninlääkärin työnä oli etenkin hallinnollisten asioiden hoitaminen ja sairauksien enneltaehkäisy, kun taas kunnanlääkärit hoitivat potilaiden sairauksia.[2] Lääninlääkäri johti lääninlääkärin toimistoa, jossa työskenteli myös apulaislääninlääkäri, lääninkätilö ja lääninterveyssisar. Ahvenanmaalla vastaava virkalääkäri oli maakunnanlääkäri.[1] Vuonna 1973 apulaislääninlääkärin virat muutettiin oikeuslääkärin viroiksi.[2]
Lääkintöhallituksen ja lääninhallituksen alaisuudessa toimineen lääninlääkärin tehtävänä oli muun muassa sairaan- ja terveydenhoidon valvominen omassa läänissään, tartuntatautien ehkäisytyö ja oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suorittaminen.[1][3] Hänen valvottaviaan olivat myös läänin alueella työskentelevät lääkärit, kätilöt ja terveydenhoitajat.[4] Lääninlääkärilaitos perustettiin 1939 säädetyllä lailla yleisestä lääkärinhoidosta, joka tuli voimaan 1943.[1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Otavan iso tietosanakirja. (Osa 5, palsta 1009, hakusana lääninlääkäri) Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ a b Lääninlääkärit – hallintoa ja valvontaa vuosina 1943–1971 Arkistojen Portti. Kansallisarkisto. Viitattu 2.8.2024.
- ↑ Iso tietosanakirja. (Täydennysosa I, palsta 1579, hakusana lääninlääkäri) Helsinki: Otava, 1957.
- ↑ Facta. (Osa 6, palsta 49, hakusana lääninlääkäri) Helsinki: WSOY/Tietosanakirja Oy, 1976. ISBN 951-0-01480-X
- ↑ Laki yleisestä lääkärinhoidosta, Suomen asetuskokoelma 197/1939.