Kysymysmerkkiyökkönen
| Kysymysmerkkiyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Metalliyökköset Plusiinae |
| Suku: | Syngrapha |
| Laji: | interrogationis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Syngrapha interrogationis |
|
| Katso myös | |
Kysymysmerkkiyökkönen (Syngrapha interrogationis) on erittäin yleinen keski- ja loppukesän yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kysymysmerkkiyökkösen etusiivet ovat levottoman harmaankirjavat, ja niiden yleissävy vaihtelee yksilöiden välillä huomattavan paljon. Sisempi poikkiviiru on kaksinkertainen ja väriltään musta. Myös ulompi poikkiviiru on kaksinkertainen, mutta erottuu vaihtelevasti. Se saattaa muuttua siiven takareunan tuntumassa punertavan ruskeaksi. Munuaistäplä erottuu jokseenkin harmaana, ja sen musta reuna on kaksinkertainen. Siiven keskiosassa on valkoinen kuvio, joka muodostuu koukkumaisesta kaaresta sekä valkoisesta pisteestä, jotka yhdessä muistuttavat kysymysmerkkiä. Joskus kuvio on muodoltaan epämääräisempi. Siiven keskiosa on takareunan puolelta melko tumma. Siiven ulkoreunan tuntumassa aaltoviiru on musta, terävästi mutkitteleva, ja sen ulkopuolelta siipi on vaalea. Takasiivet ovat ruskeat ja ulkoreunastaan tummemmat. Siipiväli on 32–40 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin levinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Euroopasta Venäjän poikki Koreaan ja Japaniin. Lisäksi se on laajalti levinnyt Pohjois-Amerikkaan[4] ja perhosta tavataan myös Islannissa[3]. Suomessa kysymysmerkkiyökkönen esiintyy koko maassa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena, jonka ensimmäiset yksilöt alkavat lentonsa jo kesäkuun puolivälin jälkeen ja viimeisiä voi tavata vielä syyskuun alkupuoliskolla. Lennon huippu on heinäkuun lopussa.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kysymysmerkkiyökkösen voi tavata lähes kaikenlaisista elinympäristöistä, mutta yleisin se on kosteissa ympäristöissä, kuten soilla, soiden reunamilla sekä kosteissa metsissä. Tunturipaljakoilta laji puuttuu. Yökkönen on hyvin yleinen ja usein myös runsaslukuinen. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat sekä valolle että syötille, mutta etenkin soilla ne saattavat olla aktiivisia myös päiväsaikaan. Perhoset käyvät kukilla imemässä mettä. Talvehtii keskenkasvuisena toukkana ja koteloituu kotelokopan sisään ravintokasvin oksalle.[3][4]
Ravintokasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää erityisesti mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum), mutta vähäisemmissä määrin myös koivuilla (Betula) ja kanervalla (Calluna vulgaris).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ ukmoths.org (englanniksi)
- ↑ a b c d Mikkola K & Jalas I: Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 213
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]