Kymmene

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kymiyhtiö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymmene Oy
Toimiala metsäteollisuus

Kymmene Oy oli suomalainen metsäteollisuusyhtiö, joka sulautui vuonna 1996 Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kanssa UPM-Kymmene Oyj:ksi. Yhtiö oli suurimpia suomalaisia teollisuusyrityksiä koko 1900-luvun ajan sulautumiseen saakka.

Kymintehdas noin vuonna 1900 (Hugo Simbergin valokuva).
Kymintehtaan voimalaitos Kuusankoskella noin vuonna 1900 (Hugo Simbergin valokuva).
Kymmene Oy:n Kymintehdas vuonna 1987.

Kymmene Oy:n edeltäjiä olivat kolme Kymijoen suurten koskien äärelle 1800-luvulla perustettua puunjalostuslaitosta: Kymin Osakeyhtiö (ruots. Kymmene Aktiebolag tai Kymmene Aktiebolaget), Kuusankoski Osakeyhtiö (ruots. Kuusankoski Aktiebolag) ja Tampereen Kattohuopatehdas Osakeyhtiön Voikkaan paperitehdas. Riihimäki–Pietari-radan valmistuttua vuonna 1870 myös nykyisen Kouvolan lähellä sijainneiden Kymijoen koskien taloudellinen merkitys kasvoi nopeasti. Vuoden 1870 lopulla Forssan puuvillakehräämön ja -kutomon perustanut Axel Wilhelm Wahren vuokrasi Valkealassa sijainneen Kuusankosken itärannan. Kosken rannalle nousi Kymintehtaana tunnettu puuhiomo ja paperitehdas. Lähes samaan aikaan osti Louhisaaren kartanon omistaja, kreivi Carl Robert Mannerheim Kuusankosken alapuolelta Valkealan Ruotsulan kylään kuuluneen Myllysaaren sekä jonkin verran joen länsirannan aluetta Iitin puolelta, ja perusti Kuusankoski Osakeyhtiön.[1] Se rakennutti Kuusaansaaren paperitehtaan.

Voikkaan tehdas perustetaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon radan valmistuttua 1889 myös Valkelassa sijainneen Kymijoen Kyöperilän kosken taloudellinen potentiaali havaittiin. August Palmberg hankki omistukseensa kosken itärannan alueita ja aikoi perustaa sinne puuhiomon. Tämä hanke kuitenkin kariutui koska hän ei saanut lupaa hiomon turbiineihin vettä johtavan kalliotunnelin rakentamiseen. Palmgren luopui hankkeesta luvan saannin pitkittyessä ja alkoi sen sijaan rakentaa tehdaslaitoksia Tirvan kosken äärelle. Tampereen Kattohuopatehtaan pääomistaja Rudolf Elving osti kuitenkin Palmgrenilta Voikkaan maa-alueet, ja vuonna 1898 Voikkaalla aloitti toimintansa puuhiomo ja paperitehdas. Vuonna 1902 Voikkaan paperitehdas oli jo Suomen suurin neljällä paperikoneellaan ja Voikkaalle oli perustettu myös sulfiittiselluloosatehdas.[2]

Kymin Osakeyhtiö syntyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaat omistaneet yhtiöt yhdistyivät toukokuussa 1904 Kymin Osakeyhtiö -nimiseksi yritykseksi. Tässä vaiheessa Kymintehtaalla oli 600, Kuusankoskella 400 ja Voikkaalla 800 työntekijää. Uusi yhtiö oli Suomen suurin osakeyhtiö ja suurin pohjoismainen paperivalmistaja. Yhtiön paperin vienti kohdistui pääasiassa Venäjälle.

Syksyllä 1904 Voikkaan tehtaalla alkoi Voikkaan lakon nimellä tunnettu työtaistelu. Lakko sai alkunsa tehtaan paperinlajittelusalissa, jossa naistyöntekijöitä oli ahdisteltu ja he olivat myös tyytymättömiä työjärjestelyihin. Lakko päättyi käytännössä pian, mutta sen jälkiseurauksena yhtiön ja sen työntekijöiden suhteisiin syntyi jännitteitä, jotka purkautuivat vuonna 1918.

Voikkaan tehdas paloi 1906, mutta se rakennettiin uudelleen niin, että keväällä 1907 oli toiminnassa jo 12 paperikonetta. Samoihin aikoihin Venäjällä kiristynyt viranomaisten sensuuri johti useiden lehtien lakkauttamiseen ja samalla paperin kysynnän vähentymiseen. Kymi-yhtiö joutui supistamaan tuotantoaan, työväkeä ei kuitenkaan vähennetty, mutta työpäivää lyhennettiin 12 tunnista 8 tuntiin. Suuret investoinnit olivat myös velkaannuttaneet yhtiön ja se joutui velkojiensa hallintoon aina vuoteen 1915 saakka. Kymi-yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi tuli 1913 Gösta Björkenheim joka aloitti yhtiössä tiukat säästötoimet. Ensimmäinen maailmansota kasvatti voimakkaasti Kymi-yhtiön paperivientiä Venäjälle ja yhtiön taloudellinen asema kohentui nopeasti. Kymi-yhtiö osti vuonna 1915 Juantehdas Oy:n Juankoskella ja vuonna 1916 Halla Oy:n Kymissä.[2]

Sisällissodan tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikana Kymi-yhtiön toimihenkilöitä ja johtajia asettui valkoisten puolelle, kun taas työntekijät taistelivat punaisten riveissä. Yhtiön tehtaita saapui valvomaan Valter Vihriä, jonka tehtävänä oli varmistaa, että tehtaat pysyivät käynnissä ja paperia voitiin toimittaa Venäjälle maksuna punaisten saamista aseista. Punaiset teloittivat yhtiön toimitusjohtajan Gösta Björkenheimin ja muita johtajia ja toimihenkilöitä huhtikuun lopulla 1918 Korialla. Valkoisten voiton jälkeen useita satoja punaisten puolella taistelleita teloitettiin toukokuussa 1918 Kuusankoskella. Paperintuotanto palasi normaalille tasolle vasta vuonna 1919. Uudeksi toimitusjohtajaksi tuli 1918 Einar Ahlman.

Paperivienti suuntautuu länteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän markkinoiden menetyksen jälkeen Kymi-yhtiö suuntasi 1920-luvulla paperivientinsä Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Samalla vuosikymmenellä käynnistettiin myös voimakas investointiohjelma, joka jouduttiin kuitenkin joksikin aikaa pysäyttämään 1930-luvun alun lamavuosina. 1930-luvun alussa Kymin Oy hankki kaksi paperitehdasta Englannista ja laajensi myös paperin vientiään myös Etelä-Amerikkaan ja Lähi-idän maihin. Lamakauden mentyä ohi aloitettiin myös investoinnit hankkimalla Voikkaalle kaksi uutta sanomalehtipaperikonetta. Vuonna 1937 Kymin Oy oli 300 000 tonnin vuosituotannollaan Pohjoismaiden suurin paperinvalmistaja.

Vuonna 1922 Kymi-yhtiö osti Verlan ja Kissakosken puuhiomot. Vuonna 1933 se osti metalliteollisuusyhtiö Högforsin Tehdas Osakeyhtiön, jolla oli tuotantolaitokset muun muassa Karkkilassa, Salossa ja Heinolassa. Kauppaan olivat syynä Högfors-yhtiön laajat metsävarat. Kymin Oy osti lisäksi 1935 Laatokan Karjalassa toimineen Läskelä Oy:n, jolla oli siellä kaksi paperitehdasta.[3] Vuodesta 1936 lähtien yhtiön virallinen nimi oli Kymin OsakeyhtiöKymmene Aktiebolag.[4]

Sodanjälkeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun lopulla Kymin Oy aloitti investoinnit Voikkaalle, Kymintehtaalle ja Juantehtaalle tarkoituksenaan lisätä hienopaperin tuotantoa. Yhtiö perusti myös oman Kymmene-Star nimisen myyntiorganisaationsa eikä enää käyttänyt myynnissä Suomen Paperitehtaitten Yhdistystä. Puunhankinnan tehostamiseksi Ahlström, Kaukas, Tampella ja Kymi-yhtiö perustivat yhteisen Tehdaspuu Oy-nimisen puunhankintayrityksen.

Kymi-yhtiö laajensi myös toimintaansa ulkomailla. Se oli mukana 25 % osuudella Kanadan länsirannikolle Brittiläiseen Kolumbiaan 1965 perustetussa Eurocan Pulp & Paper Co. Ltd.:ssä joka aloitti toimintansa 1970–1971. Eurocanin Kitimatissa sijainneisiin tuotantolaitoksiin kuului saha, sulfaattiselluloosatehdas sekä voimapaperi- ja päällyskartonkitehdas. Muina osakkaina olivat Enso-Gutzeit (50 %) ja Tampella (25 %). Kymi-yhtiö osti myöhemmin Tampellan osuuden taloudellisissa vaikeuksissa kamppailleesta Eurocanista, mutta se myi lopulta osuutensa 1979 Enso-Gutzeitille. Muita Kymi-yhtiön ulkomaisia hankkeita olivat vuonna 1966 yhdessä Kaukas Oy:n kanssa Länsi-Saksaan perustettu Nordland Papier GmbH:n hienopaperitehdas joka aloitti toiminnan 1969, 1970-luvulla Yhdysvaltoihin perustettu River Forest Products Co:n sahalaitos sekä Ranskasta hankittu hienopaperivalmistaja Papetiers Boucher SA.

1970-luvun puolivälissä Kymi-yhtiön liikevaihto nousi jo yli miljardiin markkaan ja sen palveluksessa oli 8 000 henkilöä.

Vuonna 1975 yhtiön suurimmat omistajat olivat:[5]

Vuonna 1976 yhtiön nimeksi tuli Kymi Kymmene Oy. Vuoden 1973 öljykriisistä alkanut lama heikensi yhtiön tuotteiden kysyntää metallipuolta lukuun ottamatta niin, että paperin tuotanto väheni 35 prosenttia, kartongin ja sahatavaran tuotanto 50 prosenttia sekä selluloosan tuotanto 30 prosenttia. Yhtiö joutui rahoitusvaikeuksiin, mutta selvisi lopulta niistä, kun metsäteollisuustuotteiden vienti alkoi elpyä muun muassa 1970-luvun lopulla tehtyjen devalvaatioiden ansiosta.

Strömberg-fuusio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Kymi-Kymmene Oy ja Oy Strömberg Ab yhdistettiin Kymi–Strömberg Oy -nimiseksi yhtiöksi. Fuusion tarkoituksena oli vähentää yhtiöiden riippuvuutta suhdannevaihteluista, mutta se ei lopulta tuottanut haluttua tulosta, vaan Kymi–Strömberg myi Strömbergin ruotsalaiselle ASEA:lle (nykyään ABB) vuonna 1986 ja muutti nimensä seuraavana vuonna Kymmene Oy:ksi. 1980-luvun puolivälissä yhtiö luopui myös muista metalliteollisuuden yksiköistään ja keskittyi yksinomaan puunjalostukseen.

Metsäteollisuuden puolella Kymi–Strömberg Oy:öön sulautettiin vuonna 1986 lappeenrantalainen metsäteollisuusyhtiö Kaukas Oy. Vuonna 1988 Kymmene Oy:hyn liitettiin vanerin ja selluloosan valmistaja Oy Wilhelm Schauman Ab jolla oli tehtaita muun muassa Pietarsaaressa, Savonlinnassa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Ristiinassa. Kymmene Oy:stä tuli tuolloin Suomen suurin metsäteollisuusyhtiö. Vuonna 1989 hankittiin Enso-Gutzeitin levyteollisuus ja sen myötä Kymmenestä tuli Euroopan suurin vanerinvalmistaja.

UPM-Kymmene muodostetaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Kymmene Oy:stä ja Repola Oy:n metsäteollisuustoimialasta (Yhtyneet Paperitehtaat Oy) muodostettiin uusi yhtiö nimeltä UPM-Kymmene Oy. Suomen Yhdyspankin finanssileiriin kuuluneen Kymmenen ja Kansallis-Osake-Pankin leiriin kuuluneen Repola Oy:n fuusiosta oli neuvoteltu jo vuodesta 1993, mutta vasta kun Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki yhdistyivät vuonna 1996 Merita Pankki Oy:ksi päästiin näissä neuvotteluissa tulokseen.[6][7][8][9][10]

Toimitusjohtajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Valkelan vaiheita, sivu 20 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Valkealan vaiheita, sivu 21 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Jorma Ahvenainen: Vuorineuvos Einar Ahlman (1872–1937). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Virta, Reijo: Mistä ne kaiken tietää! – Kouvolan Sanomat 100 vuotta, s. 169. Sanoma Lehtimedia Oy, 2009. ISBN 978-952-99255-7-5
  5. Esko Seppänen: Iso paha raha, s. 105. Kansankulttuuri, Helsinki 1975.
  6. Mikko Uola: Vuorineuvos Karl-Erik Ekholm (1896–1975). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Olli Turunen: Vuorineuvos Kurt Swanljung (1918–2016). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  8. Kai Hoffman: Vuorineuvos Fredrik Castrén (1928–1998). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  9. Jyrki Vesikansa: Vuorineuvos Casimir Ehrnrooth (1931–2015). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  10. Jyrki Vesikansa: Vuorineuvos Gay Ehrnrooth (1925–2006). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.