Kylävilkko
| Kylävilkko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Kaaliperhoset Pieridae |
| Alaheimo: | Keltaperhoset Coliadinae |
| Suku: | Vilkot Eurema |
| Laji: | hecabe |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eurema hecabe |
|
| Katso myös | |
Kylävilkko[2] (Eurema hecabe) on laajalti Aasiassa, Afrikassa sekä Australiassa tavattava erittäin yleinen ja runsaslukuinen päiväperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylävilkko on pieni kirkkaankeltainen perhonen, jolla esiintyy kaksi hieman toisistaan poikkeavaa värimuotoa sadekauden ja kuivan kauden mukaan. Siipien yläpinta on kirkkaan keltainen, mutta etusiiven kärkiosassa on laaja mustanruskea alue, jossa on lajille tyypillisesti kaksi sisennystä. Myös takasiivessä on ohut musta reunus, mutta etenkin koiraalla se on huomaamattoman kapea. Siipien alapinta on keltainen, mutta yläpintaa vaaleampi, ja siinä on jonkin verran harmaanruskeaa kuviointia. Siipiväli on noin 40 mm.[3]
Melko samannäköisiä ovat myös muut vilkkolajit (Eurema).
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylävilkkoa tavataan useina eri alalajeina suuressa osassa Afrikkaa, Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä laajalti Australiassa ja monilla Tyynen valtameren saarilla.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylävilkko on elinalueensa yleisimpiä päiväperhosia.[2] Laji elää luontaisesti avoimilla paikoilla, kuten jokien varsilla, ja se on hyötynyt suuresti ihmisen toiminnasta. Sitä tavataankin usein juuri metsätalouden tuottamilla aukioilla, teiden varsilla, puistoissa sekä puutarhoissa. Koiraat imevät mielellään suoloja maasta, usein suurina parvina. Naaraita tavataan enemmän yksittäin. Perhoset käyvät myös ahkerasti kukilla juomassa mettä.[4] Perhoset lentävät lähellä maanpintaa.[3]
Kylävilkolla esiintyy Wolbackia-suvun bakteeri, joka vaikuttaa perhosten sukupuolten välisiin lukumääräsuhteisiin.[5]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylävilkko on polyfagi, jonka toukkien ravintokasvi vaihtelee elinpaikan mukaan. Tyypillisiä ovat esimerkiksi lajit suvuista Caesalpinia, Cassia, Pithecellobium sekä Wagatea.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Westrip, J.R.S.: Eurema hecabe IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 284
- ↑ a b http://lepidoptera.butterflyhouse.com.au/pier/hecabe.html
- ↑ a b c http://www.learnaboutbutterflies.com/India%20-%20Eurema%20hecabe.htm
- ↑ http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1691781/pdf/15306297.pdf
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- kuvia eri kehitysvaiheista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)