Kylänarkku

Kylänarkku liittyy osana erityisen tehokkaaseen oltermannihallintoon, sillä sekä vuoden 1742 kyläjärjestysohje että vanhimmat pohjalaiset kyläjärjestykset eivät edellyttäneet, että kylällä pitäisi olla arkku arkistoa varten. Siitä huolimatta Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta sekä Kyrönmaalta ja Suur-Ilmajoelta on kylänarkkuja tavattu varsin paljon, yksistään suomenkielisistä pitäjistä 25. Näistä 12 on Vähästäkyröstä, jonka vuoden 1878 kyläjärjestys velvoitti kirjurin pitämään kyläkokouksista pöytäkirjaa.

Lähes kaikki kylänarkut ovat 1800-luvulta, joku harva kuten Ylistaron Heikkolan kylänarkku edellisen vuosisadan lopulta (1799). Muodoltaan useimmat kylänarkut ovat pikemminkin laatikoita kuin varsinaisia arkkuja, ja niistä pienimmistä on käytetty myös nimitystä lipas (skrin), loota tai vakka. Jotkut Isonkyrön ja Vähänkyrön arkut ovat sen sijaan jykeviä ja raudoitettuja sekä lukittavia. Tavallisesti arkut oli maalattu punaruskeiksi tai harmaiksi, mutta osa on myös maalaamattomia.

Kyläkokousten pöytäkirjojen lisäksi kylänarkuissa säilytettiin aita-, oja- ja tienjakosopimuksia, kylää koskevia kihlakunnanoikeuksien pöytäkirjajäljennöksiä sekä erilaisten maanjakojen kuten isonjaon karttoja, viimeksi mainittuja varten on joissakin arkuissa erityinen karttakotelo. Kylän rahavarat voitiin tallentaa erityiseen lippaaseen. Monessa arkussa säilytettiin myös erilaista maatalouteen liittyvää kirjallisuutta.

Lähteet

• Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Jyväskylä 1982, s. 196–200.