Kvaliteetti (filosofia)
Kvaliteetti (kreik. ποιόν, poion, suom. ominaisuus, laatu) on Aristoteleen filosofian kategoria, joka kuvaa yleensä verbaalisesti, millainen jokin olio on.
Sanoja, jotka kuvaavat jonkin olion kvaliteettia ovat esimerkiksi: valkoinen, kylmä, paha, kieliopillinen tai aseistettu. Substanssilla on yleensä vain yksi mahdollinen tila, mutta kvaliteetilla voi olla useampia kuin yksi tila esimerkiksi ajasta riippuen. Sama olio voi olla eri aikoina joko: kuuma tai kylmä, valkoinen tai musta, hyvä tai paha.
Alun perin kvaliteetit kuuluivat logiikan piiriin, mutta myöhemmin niitä on käytetty myös metafysiikassa. Aristoteleen lisäksi kvaliteetti käsitettä on kehittänyt mm. John Locke. Locke erotti toisistaan primaariset ja sekundaariset kvaliteetit. Primaariset kvaliteetit (mm. ulottuvuus, koko, lukumäärä, muoto ja liikkuvuus) kuuluvat kaikille materiaalisille olioille, kun taas sekundaariset ovat objektiin liittyviä voimia (mm. maku, haju ja väri).
Aristotelesta tuntemattomat tutkijat ovat voineet joinakin aikoina sekoittaa käsitteet substanssi ja kvaliteetti toisiinsa. Esimerkiksi elementit (tuli, maa, vesi, ilma) ja aineet (puu, sementti, kivi, sora, vesi) sekä muodot (pallo, tiiliskivi, pyramidi) on käsitetty sellaisinaan kvaliteeteiksi. Joissakin maissa, joissa Aristoteles ei ole tieteen perusta, opetetaan niin nykyäänkin.
Keskiajan lääketieteessä esimerkiksi uskottiin ruumiissa vaikuttaviin neljään kvaliteettiin eli ruumiinnesteisiin: Veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi[1].
Uudella ajalla vaikuttanut filosofi John Locke on ratkaissut tämän ongelman erottamalla toisistaan primaariset ja sekundaariset kvaliteetit. Alkuperäinen Aristoteleen käsite kvaliteetti kuuluu sekundaaristen kvalitettien piirin ja uudet metafyysiset kvaliteetit puolestaan primaarisiin kvaliteetteihin.
Locke pyrki tuomaan verbaalista kvaliteettiajattelua ja uusia termejä myös uuden ajan fysiikan teorioihin, jotka perustuivat numeerisiin kuvauksiin.