Kuviokotkarausku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuviokotkarausku
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Myliobatiformes
Heimo: Kotkarauskut Myliobatidae
Suku: Aetomylaeus
Laji: vespertilio
Kaksiosainen nimi

Aetomylaeus vespertilio
(Bleeker, 1852)

Synonyymit
  • Aetomylaeus reticulates (Teng, 1962)
  • Myliobatis vespertilio Bleeker, 1852
Katso myös

  Kuviokotkarausku Commonsissa

Kuviokotkarausku[2] (Aetomylaeus vespertilio) on kotkarauskuihin kuuluva rustokalalaji. Pieter Bleeker kuvasi lajin ensimmäisen kerran vuonna 1852.

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuviokotkarauskun levinneisyysalue käsittää hajanaisia alueita pitkin Kaakkois-Aasian Tyynenmeren rannikkoa Kiinasta ja Taiwanista Indonesian, Malesian ja Filippiinien tietämiltä aina Australian pohjoispuolen vesiin saakka. Sitä on havaittu myös Intian rannikolla, Malediiveillä ja Persianlahdella. Lisäksi lajia elää Mosambikin rannikolla. Laajasta levinneisyysalueesta huolimatta kalaa tavataan vain harvoin.[1]

Kuviokotkarausku elää mannerjalustojen rannikoiden vesissä. Tyypillisesti sen elinaluetta ovat matalat rannikot, mutta niitä on tavattu jopa 110 metrissä. Sen elinalueilla on usein hiekkapohja,[1] mutta niitä on tavattu myös mutaisista jokisuistoista ja koralliriuttojen läheisyydestä.[3]

Käyttäytyminen ja ekologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuviokotkarausku on luonnostaan harvinainen laji, jonka käyttäytymisestä ei tiedetä paljonkaan.[1]

Kuviokotkarausku on ovovivipaarinen eli se hautoo munat sisällänsä ja synnyttää poikaset elävinä. Poikanen saa ravintonsa alkuun ruskuaispussista, mutta myöhemmin se saa lisäravintoa suoraan emon kohtunesteistä.[3] Naaraat synnyttävät yhdestä neljään poikasta. Lajin lisääntymisestä ei tiedetä paljonkaan, mutta sukupolven pituudeksi on arveltu 15 vuotta ja maksimaaliseksi eliniäksi 24 vuotta. Täysi-ikäinen kala voi olla 240 cm leveä.[1]

Kuviokotkarauskua käytetään ruokakalana vähäisissä määrin, silloin kun sitä satunnaisesti saadaan saaliiksi. Myös kuviokotkarauskun, kuten muidenkin suurten kotkarauskujen, epäillään joskus päätyvän haineväkeittoon ”täytteeksi”.[3]

  1. a b c d e Finucci, B., Rigby, C.L., Bineesh, K.K. & Armstrong, A.O.: Aetomylaeus vespertilio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-1. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2024. (englanniksi)
  2. Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 14. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  3. a b c Smith, W.D. & Bizzarro, J.J: Aetomylaeus vespertilio (Froese, R. & Pauly, D. (toim.)) FishBase. 2018. Viitattu 27.1.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]