Kuuropilvijono
Kuuropilvijono eli kuurojono (englaniksi multicell line, vanhemmassa kirjallisuudessa myös squall line) on nauhamainen jono kuuro- tai ukkospilviä. Se on eräs mesomittakaavan konvektiivinen järjestelmä, joka eroaa muista vastaavista pitkän ja kapean muotonsa takia.[1]
Jono muodostuu useista erillisisitä kuuropilvistä, joten pienellä alueella on monia nousu- ja laskuvirtausalueita. Se on siis monisolu-ukkonen, mutta rakenne poikkeaa muista monisolu-ukkosista. Kuuropilvet ovat asettuneet jonoksi, ja niiden laskuvirtaukset kehittävät yhtenäisen puuskarintaman jonon etupuolelle.[2]
Kuuropilvijonoihin vaarallisin ominaisuus on varsin voimakas laskuvirtaus. Jonoon voi joskus liittyä myös rakeita, äkkitulvia ja heikkoja tornadoita. Tulvimista tapahtuu, kun jonon liike pysähtyy, ja yksittäiset kuurot kulkevat jonon sisällä sen suuntaisesti, jolloin samassa paikassa voi sataa pitkään.[2]
Kuuropilvijonot voivat kasvaa satojen kilometrien pituisiksi ja liikkua lähes 100 km/h.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Squall line AMS Glossary. American meteorological society. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ a b Multicell Lines (aka. Squall lines) University of Illinois at Urbana-Champaign. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ Squall LInes University of Illinois at Urbana-Champaig. Viitattu 29.1.2013.