Kuupri
| Kuupri | |
|---|---|
 Kuuprilehmä ja -sonni verrattuna ihmiseen. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: | Nauta Bos |
| Laji: | sauveli |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Kuuprin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Kuupri eli sauvelinhärkä tai kouprei (Bos sauveli)[2] on Kaakkois-Aasiassa elävä, erittäin huonosti tunnettu naudan sukuun kuuluva sorkkaeläinlaji. Se on yksi arvoituksellisimmista ja uhanalaisimmista suurnisäkkäistä, ja sen asemasta omana lajinaan on kiistelty. Kuupri on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti jo sukupuuttoon kuollut. Se on silti yhä Kambodžan kansalliseläin. - Lajinimestä on käytetty myös kirjoitusasua koupri.[3]
Löytyminen ja etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pariisissa sijaitsevan Vincennesin eläintarhan johtaja Achille Urbain kuvasi kuuprin vuonna 1937. Urbain löysi Kambodžasta ranskalaisen eläinlääkärin, tohtori R. Sauvelin talosta metsästysmuistoksi otetun kuuprihärän pään vuonna 1936. Laji sai nimensä Sauvelin mukaan. Hän oli ensimmäinen lajiin tutustunut länsimaalainen tiedemies.[4][5] Tosin vuonna 1929 amerikkalainen mies ja hänen poikansa ampuivat suuren sorkkaeläimen syötiksi tiikerinmetsästystä varten. Eläimen luut lähetettiin Kansasin yliopiston luonnonhistorialliseen museoon, mutta löytö tunnistettiin kuupriiksi vasta 1982.[6] Se oli luultavasti jäänyt kuvaamatta harvinaisuutensa ja erityisesti sen vuoksi, että länsimaalaiset eivät liikkuneet Kambodžassa paljoakaan. Löytö herätti epäilyksiä. Ensin sitä luultiin bantengiksi tai villiintyneeksi naudaksi. Sitä on pidetty myös bantengin ja gaurin, vesipuhvelin tai seebun risteytymänä sekä muinaisen Khmerien valtakunnan kesyn nautakarjan jälkeläisenä. Se voi myös olla puuttuva rengas nykyisten nautalajien välillä.[4]
Kuupri hyväksyttiin omaksi lajikseen, kun yksi urosvasikka saatiin pyydystettyä ja vietyä Pariisiin Vincennesin eläintarhaan.[7] Vasikka saatiin Preăh Vihéarin maakunnasta Kambodžasta. Se eli eläintarhassa, kunnes kuoli nälkään vuonna 1940.[8] Samana vuonna saatiin tutkimuksiin aikuinen härkä. Siinä havaittiin monia alkukantaisia piirteitä, joiden takia Harvardin yliopiston nisäkästutkija H. J. Coolidge sijoitti kuuprin omaan Novibos-sukuunsa. Myöhemmin se siirrettiin Bos-sukuun.[7][9] Lajia on tutkittu viimeksi vuonna 1957, jolloin eläintieteilijä Charles Wharton tutki ja kuvasi filmille luonnonvaraisia yksilöitä.[10] Vuonna 1960 Norodom Sihanouk teki kuuprista Kambodžan kansalliseläimen, osittain lajin mystisyyden takia.[6]
Sana kouprey tulee khmerin kielestä ja tarkoittaa ’metsähärkää’. Suvun nimi Bos tarkoittaa ’härkää’ ja lajinimi sauveli on annettu tohtori Sauvelin kunniaksi.[5]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuupri on kookas sorkkaeläin. Sen ruumiinpituus on 210–220 senttiä ja paino 700–900 kiloa, säkäkorkeus on 170–190 senttiä ja hännän pituus 100–110 senttiä.[5] Ruumis on suuri, mutta kapea ja jalat pitkät.[6] Kuupri on syntyessään ruskea, mutta lehmät muuttuvat ikääntyessään harmaiksi. Sonnit saavat aikuistuessaan mustan tai hyvin tummanruskean värityksen. Sonneilla on myös korostunut kaulapussi, joka voi olla 40 senttiä pitkä ja koskettaa jopa maata. Sekä sonnilla että lehmällä on erikoiset, loviset sieraimet ja pitkä häntä.[5] Niillä on myös loiva selkäkyttyrä. Väritys on vatsasta hieman vaaleampi. Jaloissa on vaaleat sukat. Silmien ympärillä ja turvan molemmilla puolilla on kastanjanruskeat alueet. Lehmien sarvet ovat lyyran muotoiset. Sonnien sarvet taipuvat juuresta taaksepäin ja sieltä ylös- ja eteenpäin. Sarvien kärjet taas taipuvat sisäänpäin.[11] Sonnin sarvet voivat kasvaa jopa 80 sentin pituisiksi.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuupria tavattiin aiemmin Indokiinassa Kambodžan, Etelä-Laosin, Länsi-Vietnamin ja Kaakkois-Thaimaan alueelta. Nykyään se on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon, vaikka joitain yksilöitä saattaa yhä olla jäljellä, todennäköisimmin jossain suojelualueella itäisessä Kambodžassa. Varmoja havaintoja ei ole tehty vuoden 1983 jälkeen. Fossiililöydöt todistavat kuuprin eläneen aiemmin Keski-Kiinassa.[1][6]
Elinympäristöä ovat erityisesti lehtensä pudottavat Dipterocarpus-metsät, varsinkin alueilla, joissa on laajoja ruohostomaita. Ilmeisesti kuuprit käyttävät myös ikivihreitä metsäsaarekkeita ja monsuunimetsiä. Seudun maasto on matalaa tai aaltoilevaa alankoa. Suurimmassa osassa levinneisyysaluetta vuodenaikojen vaihtelut ovat suuria ja sademäärä alle 2 000 milliä vuodessa. Vesipaikat ja mineraalien nuolentapaikat ovat varmasti tärkeitä.[1][6]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuprin elintavoista tiedetään hyvin vähän. Sitä on kuvailtu aktiiviseksi ja rauhattomaksi. Bantengiin verrattuna kuupri on valppaampi ja juoksee sulavammin. Se on yöeläin, luultavasti välttääkseen ihmistä. Kuuprit vetäytyvät metsien suojiin välttääkseen myös kuumaa aurinkoa ja tulevat avoimelle alueelle vasta illalla. Ne vaeltavat yössä jopa 15 kilometriä laiduntaessaan. Lajin ravintoa ovat useat lyhyet ja pitkät ruohot, sarat ja jotkin pensaat[5]. Lauma hajoaa ja yhdistyy uudelleen toistuvasti. Yksi lehmä johtaa laumaa, ja siihen liittyy myös sonneja kuivana kautena, jolloin yksilömäärä voi nousta 20:een. Samassa laumassa voi olla myös bantengeja ja vesipuhveleita.[12] Kuuprisonnit hankaavat sarviaan puihin ja muurahaiskekoihin, jonka johdosta vanhojen yksilöiden sarvenkärjet ovat kuluneet tylpiksi.[4]
Kuuprit lisääntyvät hitaasti.[11] Ne parittelevat keväällä ja kantoaika kestää 8–9 kuukautta. Ainoa vasikka syntyy talvella, yleensä joulu–tammikuussa. Lehmä eroaa laumasta synnyttääkseen ja palaa takaisin noin kuukauden kuluttua. Poikasen hoidosta on niukasti tietoa.[12]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuupri on erittäin harvinainen tai jo hävinnyt. Varmoja havaintoja lajista ei ole 20 vuoteen.[6] Kannaksi arvioitiin tuhat yksilöä vuonna 1940, 350 yksilöä vuonna 1964 ja viisi vuotta myöhemmin 100–200 yksilöä. Alueella on käyty sotia ja siellä on ollut levotonta, joten eläimiä on tapettu rajoittamattomasti.[11] Niitä on tapettu lihan ja sarvien takia muun muassa kiinalaisen lääketieteen käyttöön. Metsästys, elinalueiden katoaminen maatalouden ja puukaupan tarpeisiin, sekä karjasta tarttuneet taudit ovat aiheuttaneet romahduksen. Myös maamiinat ovat voineet tappaa kuupreja ja vaikeuttaa suojelua. Vuonna 1994 lajia etsittiin ilmasta ja maasta käsin Kambodžassa, Vietnamissa ja Laosissa, mutta eläimiä ei löydetty. Sen sijaan polkuja on havaittu, ja lajista on myös varmistamattomia havaintoja. Kalloja ja sarvia löytyy yhä kaakkoisaasialaisilta toreilta, mikä pitää yllä toivoa lajin säilymisestä. Lajin aikuisten eläinten määräksi arvioidaan alle 250 yksilöä, todennäköisesti alle 50. Kuupri on rauhoitettu kaikissa alueen maissa, ja se kuuluu myös CITES-sopimuksen liitteeseen I.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Timmins, R.J., Hedges, S. & Duckworth., J.W.: Bos sauveli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Kuupri (sauvelinhärkä, kouprei) – Bos sauveli laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 82. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1
- ↑ a b c (toim.) Ilkka Koivisto, Pentti Koskela, Juhani Lokki, Pekka Tuunainen ja Pertti Viitanen: Eläinten kiehtova maailma 1 A-G. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X
- ↑ a b c d e f Brent Huffman: Kouprey 3.24. 2004. The Ultimate Ungulate. Viitattu 27.6. 2009.
- ↑ a b c d e f g ARKive: Kouprey - Bos sauveli - Information - ARKive 2007. Wildscreen. Arkistoitu 12.6.2009. Viitattu 27.6. 2009.
- ↑ a b Bo Øksnebjerg & Stine Overbye: Näin löytyi viisi uutta nisäkästä. Tieteen kuvalehti, 1994, nro 9, s. 81.
- ↑ Alexandre Hassanin & Anne Ropiquet: Resolving a zoological mystery the kouprey is a real species 2007. The Royal Society. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 27.6. 2009.
- ↑ IUCN/SSC, University of Hanoi: The Kouprey An Action Plan for its Concervation (PDF) 1989. IUCN. Arkistoitu 7.1.2009. Viitattu 27.6. 2009.
- ↑ WWF: WWF International - Kouprey (Bos sauveli) 2009. WWF. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 22.7.2010.
- ↑ a b c Koivisto, Ilkka, Sarvala, Maija ja Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 132. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ a b Jill Winker: ADW Bos sauveli Information 2004. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 27.6. 2009.