Kuttusi

Kuttusi (ven. Куттузи, Kuttuzi) on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Hietamäen luterilaisen seurakuntaan. Nykyään Kuttusi kuuluu Leningradin alueen Lomonosovin piiriin.

Kylä on listattu Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500 Kutina -muodossa. Ruotsin 1600-luvun asiakirjoissa kylä esintyy eri nimillä: Kuttela by (vuonna 1616), Kuttuioua By (1620), Kuttazijss by (1639), Kuttosis (1680) jne. Vaihtelevat kirjoitusasut viittaavat siihen, että ainakin myöhemmässä vaiheessa ääntäminen on ollut kuttoila, kuttusi ja nimi olisi yhdistetty eläimen nimitykseen kuttu, tai siihen perustuvaan henkilönnimeen.

Vuonna 1849 kylässä asui 70 inkeriläistä, niistä äyrämöisiä - 12 (4 miestä ja 8 naista) ja savakoita - 58 (27 miestä ja 31 naista).

Kuttusin pääelinkeinot oli maanviljely ja karjanhoito. Kylässä oli avattu suomenkielinen koulu vuonna 1900, sen tiloissaan toimi myös kutoma- ja käsityökoulu. Koulun opettajana toimi A. Ilonen, ja myöhemmin A. Teider ja Ilmari Toikka.

Kylän suvut oli Ruotsi ja Toikka. Kuttusissa olivat syntyneet Adam Ruotsi (v. 1846), Hietamäen ensimmäisiä opettajia, ja professori Matti Toikka (v. 1902). Vuonna 1926 kylässä oli 67 taloa ja 250 asukasta, niistä 189 henkilöä (42 taloa) - inkeriläisiä.

Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuosina 1943-1944 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.

Lähteet

• Wikberg, Pekka: Inkerinmaan kasvattajia. Toikat Hietamäeltä. Ykkös-Offset, 2007.