Kustaa Varmavuori
Kustaa Varmavuori, sukunimi vuoteen 1906 Sahlberg (6. tammikuuta 1862 Luhanka – 18. toukokuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kirkkoherra ja lääninrovasti.[1][2][3]
Varmavuoren vanhemmat olivat kanttori Karl Fredrik Sahlberg ja Maria Varmanen. Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1883 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1886. Varmavuori vihittiin papiksi 1887 ja hän suoritti pastoraalitutkinnon 1891.[1][2][3]
Varmavuori toimi aluksi ylimääräisenä pappina Kymissä, Lappeenrannassa, Lappeella, Hämeen läänin Koskella ja Iitissä. Vuonna 1899 hän lähti merimiespapiksi Yhdysvaltoihin. Palattuaan Suomeen 1902 Varmavuori oli vt. kappalaisena Sumiaisissa ja sen jälkeen Uudenmaan läänin Pyhäjärven kirkkoherrana vuodesta 1907 lähtien. Hän oli Lohjan rovastikunnan lääninrovastina 1911–1926. Varmavuoren kirjoituksia julkaistiin muun muassa Amerikan Suomi-Synodin kirkollisissa julkaisuissa.[1][2][3]
Kustaa Varmavuori oli naimisissa 1891–1897 Edit Bertha Maria Kekonin (k. 1897) kanssa ja vuodesta 1899 Hanna Maria Maunun kanssa.[1][3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä Kustaa Sahlberg:
- Vasta-alkavalle Jumalan p. sanan viljelijälle: kehotus-sanasia Daavidin salmien käyttämiseen. WSOY 1895
- Omista työ-alueistamme hengellisellä vainiolla. WSOY 1898
- Saulus Tarsolainen. Söderström, Porvoo 1901
