Kustaa Nummelin

Kustaa Mikonpoika Nummelin (aiemmin Hyrkkö) eli Sika-Kyösti (1. lokakuuta 1800 Nousiainen – 30. huhtikuuta 1836 Raisio) oli suomalainen 1800-luvun alkupuolella elänyt kuuluisa suurvaras, josta on paljon tarinoita etenkin Varsinais-Suomen, mutta jonkin verran myös Satakunnan ja Hämeen kansanperinteessä.

Elämänvaiheet

Varhaiset vaiheet (vuoteen 1823)

Kustaa Nummelin oli rippikoulun käytyään renkinä kotipitäjänsä Nousiaisten ja sen naapuripitäjien taloissa sekä Naantalissa, kunnes hän muutti Turkuun vuonna 1821. Kirvesmiehen oppipoikana ollut Nummelin jäi kiinni taskuvarkaudesta itse teossa Maariassa vuonna 1823, mutta vältti pakkotyöhön joutumisen maksamalla hänelle määrätyn rahakorvauksen. Hän kärsi kuitenkin 24 parin raipparangaistuksen ja kirkkorangaistuksen Maarian kirkossa.

Murtovarkaudesta pakkotyöhön (1825–1832)

Vuonna 1825 Nummelin yhdessä isonveljensä Juha Hyrkön ja Fredrik Blanksiuksen kanssa teki murron Fagernäsin säteriin ja Bodan taloon Taivassalossa. Miehet asetettiin syytteeseen ja toimitettiin oikeuteen. Kustaa Nummelinin ja Fredrik Blanksiuksen onnistui paeta Taivassalon käräjien aikana vankeinhoitajan talosta, kun Nummelin pahoinpiteli kirveellä kaksi vartijaa verihaavoille. Pakomatka päättyi kuitenkin Uuteenkaupunkiin erään räätälin lesken mökkiin. Osallisuudesta Taivassalon murtoon Nummelin sai tuomion kihlakunnanoikeudessa. Turun hovioikeuskin katsoi hänet syylliseksi, muttei voinut tuomita Nummelinia todisteiden ja todistajien puuttumisen takia. Turkulaisen kauppias Gabriel Forsströmin kauppaan tekemästään murrosta Nummelin sai 1827 Turun hovioikeuden tuomiona 40 paria raippoja, kirkkorangaistuksen Turun tuomiokirkossa sekä vajaat viisi vuotta pakkotyötä Viaporin linnoituksessa. Viaporista hänet vankimäärän kasvun takia siirrettiin Venäjälle Kronstadtiin ja edelleen vankikomppanioihin Pietariin, josta hän vapautui vuonna 1832. Nummelin kuljetettiin kruunun kyydillä Pietarista Viipurin kautta Turkuun.

Rikollisen ura jatkuu (1832–1835)

Oltuaan noin puolitoista kuukautta torpparina Maarian Pitkämäen (nykyään Turkua) kylässä Nummelin jatkoi rikollisuraansa 1832-1833 tekemällä kymmenen varkautta ja murtovarkautta Turun ja Porin seudulla. Rikosten tekopaikkakuntien kihlakunnanoikeuksien langettavien tuomioiden jälkeen Turun hovioikeus tuomitsi hänet vuonna 1834 elinkautiseen linnoitustyöhön ja kirkkorangaistukseen Luvialla. Lisäksi tuomio tuli kuuluttaa rikospaikkakuntien kirkoissa. Hovioikeus ei kuitenkaan tuominnut hänelle 40 parin raipparangaistusta.

Kun Nummelinia oltiin kesäkuussa 1835 viemässä Turun linnasta Viaporiin, hänen onnistui jälleen karata muiden vankien kanssa vankeinhoitajan talosta Pohjan pitäjässä. Pako onnistui kun eräs vangeista pahoinpiteli vankeinhoitajan raa'asti rautaketjulla ja rautaisella petkeleellä. Turun ja Porin läänin maaherra Lars Gabriel von Haartman antoi huhtikuun alussa 1836 Liedon nimismiehelle August Wilhelm Landzettille avoimen määräyskirjan jäljittää seudulla liikkunutta rikollisjoukkoa, erityisesti Kustaa Nummelinia eli Sika-Kyöstiä.

Vankikarkurin kuolema (1836)

Kustaa Nummelinin karkumatka päättyi vasta myöhään iltayöllä 30. huhtikuuta 1836 Raision kirkolla. Tätä edelsi dramaattinen tapahtumasarja.

Landzett oli päättänyt soluttautua rikollispiireihin löytääkseen Nummelinin. Nummelinin avustajiin ja suojelijoihin lukeutunut pitäjänräätäli Henrik (Johan?) Laurén onnistui usean yrityksen jälkeen välittämään Nummelinin ja Landzettin tapaamisen. Landzett oli pukeutunut merimiehen siniseen valeasuun ja esiintyi väärällä nimellä. Raision nimismiehen Axel Tenlénin, siltavouti Jacob Lindholmin ja jahtivouti Gustaf Wilhelm Juseliuksen oli ennakkosuunnitelman mukaan määrä avustaa kiinniotossa, mutta he kadottivat Nummelinin, Landzettin ja Laurénin näkyvistään matkalla Halavan torpalta Raision kirkolle. Nummelin, Landzett ja Laurén aikoivat Landzettin aloitteesta murtautua kirkkoon, mutta luopuivat yrityksestä. Sen jälkeen he liikkuivat hetken aikaa kolmistaan öisellä maantiellä. Lopulta epäluuloinen Nummelin tunnisti Landzettin, ja tilanne kärjistyi niin, että Landzett yritti pidättää Nummelinin yksin. Syntyneessä yhteenotossa Landzett lopulta ampui pakoon lähtenyttä Nummelinia karkealla haulikon haulipanoksella selkään niin, että tämä muutaman minuutin kuluttua kuoli. Nummelin aseina olivat povitaskussa ollut puukko ja ampumishetkellä vyöltä tempaistu piilukkoinen pistooli.

Tapauksen seuraukset

Nummelin kuolemantapausta käsiteltäessä kihlakunnanoikeus ja hovioikeus katsoivat Landzettin toimineen itsepuolustukseksi ja vapauttivat hänet syytteestä. Sen sijaan maaherra von Haartman kirjoitti kenraalikuvernööri Menshikoffille Landzettin ampuneen Nummelinin estääksen tämän yleistä turvallisuutta vaarantaneen rikollisen paon (ei siis itsepuolustukseksi). Landzettin sukulaistytöt kertoivat myöhemmin tämän olleen kovin pahoillaan Nummelinin ampumisesta, mutta hänelle oli annettu lupa ampua, jollei hän muuten saisi Nummelinia kiinni.

Nimismies Landzett sai maaherran esityksestä 600 paperiruplan palkkion, jonka voi suhteuttaa rengin kunnollisessa työpaikassa saamaan 300 ruplan vuosipalkkaan. Lisäksi raisiolaiset keräsivät hänelle kunnialahjan, koska "hän päästi maakunnan senlaisesta waarallisesta ihmisestä ja suuresta pahantekiästä".

Rikollisen uran tilinpäätös

Kustaa Nummelin oli käräjillä 40 kertaa. Hänet tuomittiin kaikkiaan 16 rikoksesta, joista viisi oli tuohon aikaan erittäin tuomittavaa murtovarkautta ja neljä hevosvarkautta. Varastettu omaisuus laskettiin 579 hopearuplaksi ja se vastasi arvoltaan 16 hevosta. Noin 12 vuoden aikana hän oli Turun linnavankilassa tutkintavankina yli neljä vuotta.

Ollessaan vankina Nummelin karkasi viisi kertaa: kaksi kertaa vankikuljetuksesta, kaksi kertaa vankienhoitajan talosta ja kerran Porin putkasta sahattuaan kahleensa poikki. Lisäksi hänen onnistui paeta Liedon Sillilässä suojelijansa entisen nimismiehen navetan vintiltä olkikaton läpi pidätysyrityksen yhteydessä.

Nimi ja tarinoita

Lääninkanslian asiakirjoissa liikanimi Sika-Kyösti esiintyy ensimmäisen kerran 1832. Liikanimen Sika-Kyösti (myös muun muassa "Sika-Kyöstä") Kustaa Nummelin sai kansantarinoissa ensinnäkin siksi, että hänen uskottiin kykenevän muuttamaan itsensä siaksi, jolloin hän on ollut silmänkääntäjän roolissa. Toisen version mukaan Nummelin oli pakomatkallaan piiloutunut erään teurastajan Turkuun kuljettamaan sikakuormaan. Piiloutuminen tapahtui siten, että Sika-Kyösti veti ylleen teurastetun sian nahan ja röhki sikana kuljetushäkissä muiden sikojen joukossa. Kolmannen tarinaversion mukaan Sika-Kyösti sai liikanimensä varastettuaan sianpuolikkaan tai sikoja.

Tarinaperinteen keskuksia ovat Turun ja Salon seudut. Tarinoiden tunnetuin hahmo on kuoleva sankari, sitten veijari ja noita. Kuolevan sankarin hahmo esiintyy yleisimmin niissä tarinatoisinnoissa, joissa nimismies ampuu Sika-Kyöstin joko hopea- tai lyijyluodilla.

Veijari-hahmo toteutuu muiden muassa tavarantasaajasta kertovissa tarinoissa. Robin Hood -hahmona Sika-Kyösti jakaa rikkailta ottamaansa omaisuutta köyhille. Naiset ja lapset olivat Sika-Kyöstin erityissuojelussa. Useissa tarinoissa hän lahjoittaa viimeisen lehmänsä velan takia myyneen torpan emännälle uuden lehmän hinnan. Tavallisesti Sika-Kyöstiä ei tunnisteta, ja hän päättää kohtaamisen tokaisemalla: minä olen juuri se pelätty Sika-Kyösti. Tässä kuvastuu Sika-Kyöstin maine toisaalta pelättynä ja toisaalta ihailtuna hahmona.

Noita-tarinoissa yliluonnollisia kykyjä omaava Sika-Kyösti on liitossa pirun kanssa ja hänet saattoi tappaa vain hopeisella luodilla. Kertomusten rationaalinen selitys haavoittumattomuudelle on nahkainen tai rautainen panssari, joka suojasi luoteja vastaan.

Harvinaisin hahmo on murhamies ja vähiten tunnettu tarina-aihelma on Sika-Kyöstiin liitetty syntymättömien lasten surmaanminen ja sydänten syönti.

Sika-Kyöstin kallio ja hauta

Sika-Kyöstin kuolinpaikalle Raisiossa hakattiin kallioon risti ja vuosiluku 1836 sekä nimikirjaimet S.G. (Svin-Gösta) ja todennäköisesti myöhemmin virheellinen päivämäärä 29.5. Lasten kerrotaan pelänneen tuota paikkaa. Kuolinkallion ohitus antoi aiheen kertoa Sika-Kyöstin kuolemasta ja muita tarinoita. Kallioon liittyy vielä ainoa Sika-Kyöstistä kertova kansanlaulu, jonka mukaan hän oli "varkaiden kuningas". Kalliokirjoitus muistutti raisiolaisia ja ohikulkijoita legendaarisen mestarivarkaan kuolemasta aina vuoteen 1960, jolloin TVH räjäytti kalliota uutta moottoritietä rakentaessaan.

Sika-Kyöstin hautapaikan tietää raisiolainen perinne sijaitsevan Raision kirkon emälaivan ja sakastin kulmauksessa siten, että katolta tippuva vesi putoaa haudalle. Näin Sika-Kyösti saa vielä kuolemanjälkeisenkin rangaistuksen. Käräjäpöytäkirjan mukaan ruumis tuli haudata hautausmaan laitaan.

Sika-Kyöstin pistooli

Turun maakuntamuseossa säilytetään pistoolia, jolla on kerrottu nimismiehen ampuneen Sika-Kyöstin. Todellisuudessa nimismiehen käyttämä ase oli haulikko, Sika-Kyöstillä oli pistooli. Nimismiehen pistooliksi nimitetty pistooli saattaakin todellisuudessa olla Sika-Kyöstin, mutta yhtä mahdollista on, että Sika-Kyösti- ja nimismiesperinne on vain liitetty johonkin pistooliin. Niin on tehty muun muassa morsiusarkulle, joka sekin on Turun maakuntamuseon kokoelmissa. Arkun lahjoittaja kertoi, että kannen maalauksessa Sika-Kyösti tai nimismies on menossa Raision kirkkoon, mutta jo silmämääräisen tarkastelun perusteella se on mahdotonta.

Sika-Kyöstin luola

Varsinais-Suomessa on kaikkiaan kolme Sika-Kyöstin nimellä tunnettua luolaa.

Hänen syntymäkotinsa lähellä Nousiaisten Hyrkön kylässä on kivenlohkareista muodostunut luola, jonka pohjalla näkyy makuusija. Paikallisen perinteen mukaan Sika-Kyösti on oleillut siellä. Luolan koon perusteella se on ollut mahdollista, sillä sisään mahtuu noin viisi ihmistä.

Halikossa, kirkon viereisellä Kärävuorella on toinen Sika-Kyöstin luola, joka sijaitsee vaikeakulkuisella jyrkänteellä, suuren lohkareen alla.

Maskussa on kerrottu Mätikän luolassa majailleen rosvoja, joista kuuluisin lienee Sika-Kyösti.

Lähteet

• Kaijus Ervasti ja Heikki Hakala: ”Kustaa Mikonpoika Nummelin (1800–1836)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
• Heikki Hakala: Mies marginaalista – Sika-Kyöstin (Kustaa Nummelinin) henkilökuva viranomais-, henkilöperinne- sekä lehdistö- ja verkkosivuaineistossa. Pro gradu-tutkielma. Kulttuurien tutkimuksen laitos: folkloristiikka. 2008.
• Heikki Hakala: Sika-Kyösti – legendaarinen rosvo Varsinais-Suomessa. Turun Sanomat, 6.1.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2011.^{[vanhentunut linkki]}
• Heikki Hakala: Nimikirjainten S.G. arvoitus ratkennut. Turun Sanomat, 5.6.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2010.^{[vanhentunut linkki]}
• Heikki Hakala: Sika-Kyösti – Konna vai sankari?. Turun Seudun Sukututkijat ry. Vuosikirja 2009-2010 Numero 6 (päätoim. Pertti A. Laitakari). Turku: Turun Seudun Sukututkijat ry. 2010.
• Roope Lipasti: Luolamiesten ja lepakoiden jäljillä. Turun Sanomat 22.3.2008. Verkossa (mainitaan nimeltä: " Littoisten järven lähellä sijaitsevassa rosvoluolassa piti majaansa 1800-luvulla Sika-Kyösti niminen rosmo.")

Aiheesta muualla

• Raision kaupungin sivu Sika-Kyöstistä^{[vanhentunut linkki]}
• Marja-Riitta Perttula, Sika-Kyösti. Näytelmä. Liedon teatteri 2009.