Kustaa Heikkilä
Kustaa Emanuel Heikkilä (5. toukokuuta 1893 Alahärmä – 11. maaliskuuta 1977)[1][2] oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kustaa Heikkilä ja Maria Lahti. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Lenny Erika Erikssonin kanssa.[3][4]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikkilä kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Viipurin reaalikoulussa vuosina 1925–1926. Hän suoritti Kenttätykistön kapitulanttikoulun vuosina 1923–1924 ja Reserviupseerikoulun vuonna 1926.[3][4]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikkilä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 3. helmikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[3][4]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Heikkilä saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä, Kukossa, Kelhossa ja Kämärässä sekä Viipurissa, missä hän haavoittui 28. huhtikuuta 1918.[3][4]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikkilä siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hän toimi koulutusaliupseerina 2. komppaniassa. Koulutusaliupseerin tehtävistä hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919 Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een ja 1. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, missä hän toimi niin ikään koulutusaliupseerina 7. komppaniassa. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 30. syyskuuta 1920, mutta astui takaisin palvelukseen jo 1. helmikuuta 1923 ja sijoitettiin Kenttätykistörykmentti l:een, missä hän toimi koulutusaliupseerina 3. patterissa ja myöhemmin viestivaraston hoitajana. Viestivaraston hoitajan tehtävistä hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1928 rehumestariksi Porin rykmenttiin 2. pataljoonaan, josta hänet siirrettiin koko rykmentin rehumestariksi 1. toukokuuta 1934.[3][4]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Heikkilä osallistui E-kolonnan johtajana Jalkaväkirykmentti 15:ssä ja osallistui talvisodan taisteluihin Summassa. Välirauhan aikana hän toimi komppanianpäällikkönä Jalkaväenkotijoukkojen 1. komppaniassa, josta hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 14:n II Pataljoonan talousupseeriksi ja edelleen hänet siirrettiin Esikuntakomppanianpäälliköksi 5. Prikaatin II Pataljoonaan, missä hän palveli aina jatkosodan puhkeamiseen saakka. Jatkosodan puhjettua Heikkilä siirrettiin Esikuntakomppaniaan päälliköksi ja hevosupseeriksi Jalkaväkirykmentti 5:n II Pataljoonaan, mistä hänet siirrettiin Varikkojoukkueenjohtajaksi 25. Eläinlääkintäkeskukseen, jossa tehtävässä hän toimi aina sotien päättymiseen saakka. Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella ja Maaselän kannaksella. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen ja siirtyi porttivahdiksi Turun kunnallissairaalaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä: Heikkilä Kustaa Emanuel, Turun hautausmaa hautakartta.fi. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ Heikkilä Kustaa Emanuel, hautakuva: albumissa Turun hautausmaa U.11.6 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 13.11.2022.
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|