Kustaa Aapo Santavuori
Kustaa Aapo (Aapo, K. A.) Santavuori, vuoteen 1906 Gustaf Abel Sandberg (5. kesäkuuta 1883 Merikarvia – 12. marraskuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen pappi ja opettaja ja kristillinen kirjailija.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Santavuoren vanhemmat olivat kanttori Frans Niklas Sandberg ja Maria Josefina Sved ja puolisot 1912–1922 pankkivirkailija Berna Matilda Stackelberg ja 1923–1964 käsityönopettaja Ringa Helena Andersin, merenkulkuneuvos Ernst Andersinin tytär. Toimittaja Usko Santavuori oli Santavuoren poika ensimmäisestä avioliitosta ja kirjailija, suomentaja, upseeri Martti Santavuori hänen veljensä. Santavuori tuli ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta 1902 . Hän suoritti teologisen erotutkinnon 1909 ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1912 ja uudistetun pastoraalitutkinnon 1932. Santavuori oli Kivennavan kappalaisen apulainen ja hoiti osin Terijoen kirkkoherran virkaa 1909, Kivennavan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1909–1911, vt. kirkkoherra 1910, Muolaan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1911–1912 ja samalla Kivennavan vt. kirkkoherra 1912 sekä Kivennavan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1912–1913.[1][2]
Viipurin kaupunkiseurakunnan kirkkoherran apulaiseksi Santavuori tuli 1913 ja kappalaiseksi 1915, astuen virkaan 1916. Hän oli Viipurissa kunnalliskodin saarnaaja 1916–1930, kaupungin mielisairaalan saarnaaja 1920–1930 ja lääninvankilan vt. saarnaaja 1921. Porin kirkkoherraksi hän tuli 1936 ja oli Turun tuomiokapitulin asessori 1939–1943 ja sitten Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja Viipurin tuomiorovasti ja lääninrovasti 1943–1946 sekä Keski-Helsingin seurakunnan kirkkoherra 1948–1956 ja Helsingin Suurkirkkoseurakunnan kirkkoherra vuodesta 1956. Eläkkeelle hän jäi 1957. Santavuori oli myös Viipurin suomalaisen lyseon uskonnon opettaja 1914–1919 ja Viipurin uuden yhteiskoulun uskonnon opettaja 1925–1936 sekä Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1918–1936. Hänellä oli myös useita muita luottamustehtäviä. Rovastin arvonimen Santavuori sai 1933.[1][2][3]
Santavuori muistetaan myös Cantores Minores -poikakuoron perustamisen esittäjänä.[4]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavali sielunhoitajana, pro gradu ( Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Uuden testamentin eksegetiikka)
- Saarnatuolimuistoja, 1921
- Kristuksen nuori väki, 1927
- Muistelmia Viipurin kirkkomuusikoista, julkaisussa Kirkkomusiikkilehti, 38(1962):12, s. 7-10
- Muistoja Kannakselta ja Viipurista: Vanhan papin kertomaa, 1963.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Santavuori, Kustaa Aapo (1883–1967) Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. Viitattu 30.4.2023.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954, s. 764: Aapo Santavuori. Viitattu 30.4.2023.
- ↑ Tuomiorovasti K. A. Santavuori 80-vuotias. Helsingin Sanomat, 5.6.1963, nro 150, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.04.2023.
- ↑ Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli: Minä annan sanat sinun suuhusi Piispa Teemu Laajasalon saarna Cantores Minores -kuoron 70-vuotisjuhlamessussa Helsingin tuomiokirkossa. 30.10.2022. Viitattu 1.5.2023.