Siirry sisältöön

Kustaa (Ruotsin kruununprinssi)

Wikipediasta
Prinssi Kustaa, muotokuva noin vuodelta 1830.

Kustaa, Vaasan prinssi (9. marraskuuta 1799 Tukholma, Ruotsi5. elokuuta 1877 Pillnitz, Saksi)[1] oli Ruotsin kruununprinssi ja kuningas Kustaa IV Aadolfin vanhin poika, joka asui pääosan elämästään maanpaossa.

Kustaan vanhemmat olivat kuningas Kustaa IV Aadolf ja kuningatar Fredrika Dorotea.[1] Kustaan sisaruksia olivat lapsena kuollut prinssi Kaarle Kustaa, Oldenburgin suurherttuatar Cecilia, Badenin suurherttutar Sofia Vilhelmiina ja prinsessa Amalia.[2]

Elämä maanpaossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä vallasta syrjäyttämisen jälkeen 10-vuotias Kustaa vietiin joulukuussa 1809 pois Ruotsista. Kreivi Jacob Gustaf De la Gardien johtamat ”kustavilaiset” yrittivät huonolla menestyksellä saada hänet nimetyksi kruununperijäksi Kaarle XIII:n jälkeen. Kustaa varttui äitinsä luona ja liittyi aikuisena Itävallan armeijaan, jossa hän sai vuonna 1836 sotamarsalkkaluutnantin arvon. Hän käytti aluksi titteliä Ruotsin prinssi, mutta luopui siitä kuningas Kaarle XIV Juhanan vaatimuksesta vuonna 1829, jolloin keisari Frans I antoi hänelle Ruotsin historiaan viittavan ”Vaasan prinssin” arvon.[1]

Kustaa kihlautui vuonna 1828 Hollannin prinsessa Mariannen kanssa, mutta kihlaus purettiin ilmeisesti Ruotsista tulleen painostuksen vuoksi. Kustaa nai joulukuussa 1830 serkkunsa, Badenin prinsessa Luisen (1811–1854), joka oli suurherttua Kaarlen tytär. Kustaan ja Luisen ainoa aikuiseksi elänyt lapsi oli tytär Carola (1833–1907), josta tuli Saksin kuningas Albertin puoliso.[1] Lisäksi heille syntyi vuonna 1832 sylilapsena kuollut poika Ludvig.

Kustaa esitti Ruotsin vuosien 1844 ja 1859 hallitsijanvaihdosten yhteydessä julistuksen, jonka mukaan hän piti edelleen itseään ja sukuaan oikeutettuna Ruotsin valtaistuimeen mutta ei ryhtyisi enempiin mielenilmauksiin. Vuoden 1872 hallitsijanvaihdoksen yhteydessä hän ei enää uusinut julistustaan. Hän kävi Ruotsissa aikuisiällä ainoan kerran syyskuussa 1862, jolloin hän vietti Tanskan-matkansa yhteydessä päivän tuntemattomana Helsingborgissa.[1]

Kustaa kuoli Saksassa vuonna 1877,[1] jolloin Holstein-Gottorpin hallitsijasuvun ruotsalainen haara sammui mieslinjalta.[3] Hänet haudattiin aluksi Holstein-Gottorpien sukuhautaan Eutiniin, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin vuonna 1884 Tukholman Riddarholmenin kirkkoon hänen isänsä haudan vierelle.[1]

  1. a b c d e f g Nordisk familjebok (1909), s. 687–688 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.1.2025.
  2. Nordisk familjebok (1909), s. 684 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.1.2025.
  3. Nordisk familjebok (1909), s. 1030 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.9.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]