Kurt Johansson
| Kurt Johansson | |
|---|---|
 Kurt Johansson (Ruotsi) kiväärinsä kera ampumakatoksessa Tukholman vuoden 1947 MM-kisoissa. Hän voitti niissä sotilaskiväärikilpailun 3 x 20 lauk. kultaa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1914 Tukholma Ruotsi |
| Kuollut | 8. elokuuta 2011 (97 vuotta) Strängnäs, Södermanland |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 178 cm |
| Laji | ammunta |
| Seura | Södermalm Liljeholmens Skf |
| Kilpauran kesto | 1935-1968 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Ruotsi
| |||
| Ammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tukholma 1947 | 300 m vakiokivääri (asennot) | |
| Kultaa |
Wiesbaden 1966 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
 Hopeaa |
Tukholma 1947 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
| Hopeaa |
Tukholma 1947 | 300 m vapaakivääri (polvi) | |
| Hopeaa |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
| Hopeaa |
Caracas 1954 | 50+100 y pienoiskivääri (makuu) | |
 Pronssia |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (asennot) | |
| Pronssia |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (polvi) | |
| Pronssia |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (makuu) | |
| Pronssia |
Tukholma 1947 | 50 m pienoiskivääri (makuu) | |
| Pronssia |
Kairo 1962 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
| Pronssia |
Wiesbaden 1966 | 300 m vapaakivääri (polvi) | |
Kurt Ivar Björn Johansson (25. helmikuuta 1914 Tukholma Ruotsi – 8. elokuuta 2011 Strängnäs[1]) oli ruotsalainen kivääriampuja. Johansson saavutti urallaan kaksi henkilökohtaista MM-kultaa vuosina 1947 ja 1966.[2] Hänelle myönnettiin vuonna 1966 Svenska Dagbladetin kultamitali vuoden parhaasta ruotsalaisesta urheilusuorituksesta.[3]
Nousu Ruotsin kiväärimaajoukkueeseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilu-urallaan kivääriampujana Johansson nousi Ruotsin kärkiampujien joukkoon vuonna 1935 aseinaan sotilas-, vapaa- ja pienoiskivääri. Tuosta vuodesta alkoi menestyksekäs kivääriampujan urheilu-ura, joka tuotti yli 100 Ruotsin mestaruutta.[3] Johansson menestyi myös kansainvälisesti. Vuoden 1937 Helsingin MM-kisoissa hän saavutti ensimmäisen MM-mitalinsa, kun Ruotsin joukkue sijoittui sotilaskiväärin makuukilpailussa hopealle. Kurt Johansson oli sotilaskiväärin asentokilpailussa 22. ja Ruotsin joukkueessa, joka sijoittui 4:ksi.[4] Ensimmäinen kansainvälinen voitto oli pienoiskiväärin makuuammunnan Pohjoismaiden mestaruus vuonna 1938.[5] MM-ura alkoi vuoden 1939 Luzernin MM-kisoissa, joissa hän saavutti kolme henkilökohtaista pronssimitalia mm. asentokilpailusta. Lisäksi hän oli mukana joukkuehopeaa pienoiskiväärin makuammunnan voitaneessa Ruotsin joukkueessa.[2]
Nousu kansainväliselle huipulle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan vuodet lamaannuttivat kansainvälisen kilpailun. Kesällä 1947 olivat ensimmäiset sodanjälkeiset ammunnan MM-kisat kisapaikkana Tukholma. Niissä Johansson otti ensimmäisen henkilökohtaisista maailmanmestaruuksistaan vakiokiväärin 300 metrin kolmessa asennossa. Lisäksi hän saavutti kaksi hopeaa vapaakiväärin asennoissa ja pronssin pienoiskiväärissä. Ruotsin joukkueessa hän saavutti kaikkiaan viisi mitalia; sarjalla 2-1-2.[2] Seuraavan vuoden Lontoon olympialaisissa Kurt Johansson osallistui vapaakiväärin asentokilpailuun, jossa hän sijoittui 4:ksi Sveitsin Emil Grünigin, Suomen Pauli Janhosen ja Norjan Willy Røgebergin jälkeen.[6] Seuraavan vuoden MM-kisoissa Buenos Airesissa Johansson otti yhden henkilökohtaisen mitalin sijoituessaan hopealle vapaakiväärin makuammunassa. Lisäksi hän oli Ruotsin joukkueessa saavuttamassa neljä mitalia sarjalla 2-1-1.[2]
Seuraavissa eli olympiavuoden 1952 MM-kisoissa Oslossa Kurt Johansson saavutti neljä joukkuemitalia, joista parhaana pienoiskiväärin polviasennon voitto. Henkilökohtaisesti Johansson sijoittui parhaiten juuri polviasennossa 5. sijallaan suomalaisen Sven Halinojan ottaessa maailmanmestaruuden.[7] Johanssonilla jäi heti MM-kisojen jälkeen käynnistyneet Helsingin olympialaiset väliin Ruotsin edustajien ollessa Walter Fröstell ja Uno Berg. MM-kisoissa eivät kilpailleet itäblokin maat Neuvostoliiton johdolla, vaan he tulivat vasta Helsingin olympialaisiin. Ammunnassa käytiin MM-kisat jo kaksi vuotta myöhemmin eli marraskussa 1954 Caracasissa. Niissä Johansson jatkoi henkilökohtaisten mitalien keruuta eli hopeaa pienoiskiväärin makuulta. Lisäksi joukkuemitaleita tuli viisi sarjalla 1-3-1.[2] Vuoden 1956 Melbournen olympialaiset jäivät Johanssonilla väliin, sillä Ruotsia edustivat kivääriampujina Anders Kvissberg ja Johan Sundberg. Moskovan vuoden 1958 MM-kisat menivät niin Johanssonilla kuin Ruotsin kiväärimiehillä ilman mitaleja Neuvostoliiton ja Suomen ampujien (Vilho Ylönen ja Esa Kervinen) hallitessa kiväärikisoja.[2]
Kiväärimiehen menestysvuodet vielä 1960-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1960 Rooman kisoihin Kurt Johansson nimettiin yhdessä Kvissbergin kanssa Ruotsin edustajaksi. Niissä Johansson edusti pienoiskiväärin makuuammunnassa ja vapaakiväärin asentokilpailussa. Sijoitukset Johanssonilla olivat 15. ja 19.[6] Vuoden 1962 MM-kisat Kairossa toivat Johanssonille jälleen henkilökohtaisen mitalin eli pronssia vapaakiväärin makuukilpailusta nousevan tähden amerikalaisen Gary Andersonin voittaessa kyseisen lajin ja sen lisäksi kolme muuta kiväärilajia. Johansson oli mukana Ruotsille kultaa voittaneessa pienoiskiväärin makuukilpailun joukkueessa.[2]
Vuoden 1964 Tokion olympialaisin Kurt Johansson olisi myös valittu, mutta hän kieltäytyi kisamatkasta.[8] Hänen MM-uransa päätepisteenä olivat vuoden 1966 Wiesbadenin MM-kisat. Niissä hän saavutti toisen henkilökohtaisen kultalinsa vapaakiväärin makuulta. Lisäksi hän sai pronssia vastaavan aseen polviasentokilpailussa.[2]
Näin Kurt Johansson oli saavuttanut urallaan MM-kisoissa henkilökohtaisia mitaleja kaksi kultaa, neljä hopeaa ja kuusi pronssia. Tämän lisäksi hän saavutti Ruotsin joukkueessa kuusi kultaa, kuusi hopeaa ja neljä pronssia. Kaikkiaan MM-mitaleita oli hänellä kahdeksan kultaa, 10 hopeaa ja 10 pronssia vuosien 1937-1966 MM-kisoissa. Samoina vuosikymmeninä Johanssonin kanssa Ruotsissa ampumaurheilussa menestyi menestyi pistooliampuja Torsten Ullman. Vuonna 1966 Kurt Johanssonin menestyksekästä huippu-urheilu-uraa erityisesti kyseisenä vuonna hänen saavuttamansa maailmanmestaruuden pohjalta muistettiin "Svenska Dagbladetin" kultamitalilla.[3]
Kurt Johansson kilpaili vielä seuraavissa vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa kaikissa kolmessa kiväärilajissa eli vapaakiväärin asentokilpailussa, pienoiskiväärin makuu ja asentokilpailussa sijoitusten ollessa 17., 26. ja 20.[6]
Siviliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kurt Johansson aloitti uransa turkisalalla vuoana 1931. Hän osti alan sukunimeään kantaneen tukholmalaisyrityksen vuonna 1942 ja toimi sen jälkeen yrityksessä toimitusjohtajana.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kurt Johansson Sveriges Olympiska Kommitté. Viitattu 14.3.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h Kurt JOHANSSON ISSF. Viitattu 14.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Ruotsalainen aamulehti "Svenska Dagbladet" päätti kuluneella viikolla antaa kultamitalinsa ampuja Kurt Johanssonille vuoden parhaasta urheilusuorituksesta. Helsingin Sanomat, 27.11.1966, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Sotilaskiväärikilpailun tulokset. Helsingin Sanomat, 7.8.1937, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Suomi ja Ruotsi saavuttivat pienoiskiväärillä uudet pohjoismaiset joukkue-ennätykset. Helsingin Sanomat, 8.8.1938, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.3.2023.
- ↑ a b c Gjerde, Arild: Kurt Johansson Bio, Stats, and Results Olympics. Sports Reference.com. Arkistoitu 17 April 2020. Viitattu 27 February 2016.
- ↑ Oslossa ammutaan yhä ME-tahdilla. Helsingin Sanomat, 12.7.1952, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.3.2023.
- ↑ Ruotsista kuusi ampujaa Tokioon. Helsingin Sanomat, 11.9.1964, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.3.2023.
- ↑ Johansson, Kurt Ivar Björn s. 89. Svenska män och kvinnor : biografisk uppslagsbok (1942-1948). Viitattu 16.3.2023. (ruotsiksi)