Kurtšatov-instituutti
Kurtšatov-instituutti (ven. vuodesta 2010 lähtien Hациональный исследовательский центр "Курчатовский Институт" 1991-2010 Роcсийский научный центр "Курчатовский Институт", Rossijski nautšnyi tsentr "Kurtšatovski institut") on Venäjän johtava ydinenergian tutkimus- ja kehityslaitos. Neuvostoliiton aikana sen nimi oli I. V. Kurtšatovin atomienergiainstituutti (ven. Институт Атомной Энергии им. И.В. Курчатова) eli KIAE (КИАЭ). Moskovassa sijaitseva tutkimuslaitos on nimetty Igor Kurtšatovin mukaan.
Kurtšatov-instituutti perustettiin 1943, jolloin ensisijaisena tehtävänä oli ydinaseiden kehittäminen. Vuoteen 1955 se toimi peitenimellä "Venäjän tiedeakatemian laboratorio No. 2". Laitoksessa suunniteltiin suurin osa Neuvostoliiton ydinreaktoreista. Vuodesta 1955 siellä tehtiin myös keskeistä lämpöfuusion ja plasmafysiikan tutkimusta. Siellä kehitettiin ensimmäiset tokamak-reaktorit, joista onnistuneimmat olivat T-3 ja T-4.[1] Vuoteen 1991 instituutti toimi Venäjän atomienergiaministeriön alaisena. Marraskuussa 1991 instituutista tuli valtiollinen tiedekeskus ja suoraan Venäjän hallituksen alainen. Johtosäännön mukaan Kurtšatov-instituutin johtajan nimittää pääministeri, Rosatomin esityksestä. Helmikuusta 2005 instituutin johtaja on Mihail Kovaltšuk. Aiemmin johtajana on ollut mm. Aleksandr Rumjantsev, joka toimi Venäjän Suomen suurlähettiläänä 2006–2017[2] [3].
Helmikuussa 2007 Kurtšatov-instituutti valittiin Venäjän nanoteknologian kehittämistä koordinoivaksi yksiköksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tokamak (Arkistoitu – Internet Archive). slovari.yandex.ru
- ↑ https://www.ts.fi/uutiset/1074124878
- ↑ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005326179.html
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurtšatov-instituutti Wikimedia Commonsissa
- Instituutin sivut (Arkistoitu – Internet Archive)