Kuparioksalaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuparioksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero 814-91-5
PubChem CID 13148
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2O4Cu
Moolimassa 151,57
Ulkomuoto Vaaleansininen kiteinen aine
Sulamispiste 310 °C (hajoaa)[1]
Liukoisuus veteen 0,026 g/l (25 °C)[1]

Kuparioksalaatti (C2O4Cu) on kupari- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja siementen käsittelyissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kuparioksalaatti on vaaleansinistä kiteistä ainetta. Se esiintyy usein kidevedellisenä hemihydraattina (C2O4Ca·½H2O). Yhdiste liukenee vain hyvin niukasti veteen, mutta liukenee paremmin ammoniakkiliuoksiin.[1][2][3][4] Kuparioksalaatti hajoaa kuumennettaessa kupari(II)oksidiksi ja välivaiheina ovat metallinen kupari ja kupari(I)oksidi[5]. Kuparioksalaattia esiintyy luonnossa moolooiittimineraalina guanokasoissa ja monissa sienissä ja jäkälissä[6].

Kuparioksalaattia valmistetaan saostamalla veteen liukenevan kuparisuolan liuoksesta oksaalihapon tai natriumoksalaatin avulla.[2][4]

Kuparioksalaattia käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, polyoksimetyleenimuovien stabilisaattorina ja siemeniä tuholaisilta suojaavana pinnoitteena.[2][3][4]

  1. a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–62. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2022). (englanniksi)
  2. a b c Jun Zhang & H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
  3. a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 789. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2022). (englanniksi)
  4. a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 373. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843 (englanniksi)
  5. Emmanuel Lamprecht, Gareth M. Watkins & Michael E. Brown: The thermal decomposition of copper(II) oxalate revisited. Thermochimica Acta, 2006, 446. vsk, nro 1-2, s. 91-100. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
  6. Olga V. Frank-Kamenetskaya, Marina S. Zelenskaya, Alina R. Izatulina, Oleg S. Vereshchagin, Dmitry Yu. Vlasov, Dmitry E. Himelbrant & Dmitrii V. Pankin: Copper oxalate formation by lichens and fungi. Scientific Reports, 2021, 11. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)