Kuonoankeriaat
| Kuonoankeriaat | |
|---|---|
 Serrivomer beanii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ankeriaskalat Anguilliformes |
| Heimo: |
Kuonoankeriaat Serrivomeridae Trewavas, 1932 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Kuonoankeriaat (Serrivomeridae) on ankeriaskaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan syvistä vesistä Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuonoankeriaiden heimoon kuuluu 2 sukua ja 10 lajia. Lajeja ovat muun muassa kuonoankerias (Serrivomer sector) ja mustakuonoankerias (S. brevidentatus). Kooltaan heimon kalat kasvavat suurimmillaan noin 60–76 cm pitkiksi. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat pitkulaisia ja tunnusomainen piirre on litteä pää ja pitkä kuono ja leuat. Leuoissa on pieniä hampaita sahamaisina rivistöinä. Aikuisilla koirailla leuat ovat surkastuneet. Selkäevä- ja peräevä ovat pitkät ja yhtyneet pyrstöevän kanssa. Selkäevä on hieman peräevää lyhyempi. Kuonoankeriaiden silmät ovat kookkaat. Heimon lajit ovat suomuttomia ja kylkiviiva on epätäydellinen. Väriltään kuonoasnkerialajit ovat tummanruskeita tai mustia ja suomuissa on hopeanhohtoinen kiilto.[1][2][3][4][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuonoankeriaita tavataan lämpimistä ja lauhkeista vesistä Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Ne elävät yleensä 500–1 000 metrin syvyydessä merenpinnasta.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 124. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.06.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Family Serrivomeridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Family Serrivomeridae (PDF) FAO. Viitattu 07.06.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ James Leonard Brierley Smith, Margaret Mary Smith, Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 191. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.06.2012). (englanniksi)
- ↑ Roger Tory Peterson,Earl S. Herald,William N. Eschmeyer: A Field Guide to Pacific Coast Fishes, s. 68. Houghton Mifflin Harcourt, 1999. ISBN 978-0618002122 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.06.2012). (englanniksi)