Kuoleva maapallo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuoleva maapallo[1] (engl. Dying Earth) on fantasia- ja tieteiskirjallisuuden lajityyppi, jonka tarinat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen. Maailmasta on tullut ikivanha ja aurinko tekee kuolemaa tai on jo sammunut. Tyypillisessä asetelmassa ikääntynyt maailma elää eräänlaista toista nuoruutta, ja muinaisuudessa kukoistanut mutta sittemmin pois näivettynyt magia on tehnyt paluun. Tällaisissa kuoleva maailma -tarinoissa taikuus toimii ja yliluonnolliset olennot ovat todellisia.[2][3] Genren tarinoissa on myös tieteiselementtejä, mutta yleensä edistynyt teknologia esitellään menneisyyden unohtuineina luomuksina eikä se noudata todellisia luonnonlakeja.[4]

Kuoleva maailma -tarinat muistuttavat post-apocalypseä, mutta eivät keskity niinkään maailmanlopun aiheuttaneeseen tapahtumaan vaan sen seurauksena syntyneeseen maailmaan. Maailma ei myöskään yleensä tuhoudu jonkin dramaattisen käänteen seurauksena vaan silkkaa vanhuuttaan.[4] Genren teemoja ovat surumielisyys,[2][3] maailmantuska, kuolevaisuus ja menetetty viattomuus. Päähenkilöiden sijaan tarinat keskittyvät itse maailmaan ja sen vääjäämättömään tuhoon.[4] Juonen eteenpäin vievänä voimana on usein uusien raaka-aineiden tai menetetyn toivon etsintä.[5] Myös viimeisten ihmisten keskuudessa rehottava rappio ja dekadenssi ovat toistuvia aiheita.[6]

Tyylilajin edeltäjiä olivat kaukaista tulevaisuutta kuvanneet H. G. Wellsin Aikakone (1895) ja William Hope Hodgsonin The Night Land (1912). Jälkimmäisen romaanin maailmassa aurinko on sammunut ja ihmiskunta joutuu asumaan suuressa linnoituksessa. Clark Ashton Smithin Zothique-sarja taas kuvaa moraalisesti äärimmäisen rappeutunutta ihmiskuntaa aikojen lopussa. Koko genre on saanut nimensä Jack Vancen romaanista Iltaruskon maa (The Dying Earth, 1950). Uudempia tyylilajin edustajia ovat esimerkiksi Michael Shean A Quest for Simbilis (1974) sekä Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat -sarja sekä Gene Wolfen Uuden auringon kirja ja Long Sun -sarjat.[2]

  1. Sisättö, Vesa (toim.): ”Clark Ashton Smith”, Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-539-1
  2. a b c Stableford, Brian: Dying Earth (Clute, John ja Grant, John (toim.)) Encyclopedia of Fantasy. 1.6.1997. Arkistoitu 4.10.2018. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  3. a b Clute, John & Langford, David: Dying Earth The Encyclopedia of Science Fiction. 17.9.2013. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  4. a b c Dying Earth Science Fiction Best Science Fiction Books. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
  5. Dying Earth Fantasy Best Fantasy Books. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  6. Stableford, Brian: The A to Z of Fantasy Literature, s. 145–146. Lanham – Toronto – Plymouth, UK: Scarecrow Press, 2009. ISBN 9780810863453 (englanniksi)
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.