Kuntoutustarveselvitys
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kuntoutustarveselvitys on varsinaista kuntoutusohjelmaa edeltävä lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän tekemä tutkimus, jolla selvitetään ammatillisen kuntoutuksen käynnistämisen edellytyksiä. Yksilöllisen tilanteen mukaan selvitykseen voivat osallistua myös muut erityistyöntekijät, kuten työelämän asiantuntija, neuropsykologi tai fysioterapeutti
Kuntoutustarveselvityksen sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelan kuntoutusstandardin mukaan kuntoutustarveselvityksen tavoitteena on selvittää kuntoutujan kuntoutuksen tarve ja kuntoutumisen mahdollisuudet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Palveluntuottaja selvittää yhdessä kuntoutujan kanssa hänen fyysistä ja psyykkistä terveydentilaansa ja toimintakykyään suhteessa työelämän vaatimuksiin, sosiaalista elämäntilannettaan ja työtilannettaan. Selvitysten perusteella pyritään löytämään keinoja, joilla työelämässä selviytymisen ongelmia voidaan vähentää tai poistaa ja työkykyä parantaa. Tavoitteena on tiivistetty suunnitelman tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Kuntoutustarveselvitys toteutetaan mahdollisimman lyhyessä ajassa, enintään kolmen vuorokauden aikana. Suositus on, että selvitys toteutetaan avomuotoisesta, jolloin kuntoutuja käy palveluja tuottavassa laitoksessa sovitun aikataulun mukaisesti. Kuntoutuslaitos nimeää jokaiselle asiakkaalle omaohjaajan, jonka kanssa kuntoutuja voi keskustella kuntoutumiseensa liittyvistä kysymyksistä. Vuoden 2006 aikana Kela järjesti kuntoutustarveselvityksen 1542 henkilölle, joista syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaus 862 tapauksessa ja mielenterveydenhäiriö 323 tapauksessa. Kuntoutustarveselvitysasiakkaiden keski-ikä oli 51 vuotta.
Miten kuntoutustarveselvityksestä tuli erillinen kuntoutuspalvelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuntoutusjärjestelmässä on alusta pitäen (1960-luvulta) ollut säädös, jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä henkilön kuntoutustarve viimeistään silloin, kun hänen sairauspäiviensä määrä ylittää 60 lain mukaan korvattavaa vuorokautta. Kuntoutustarveselvitys erillisenä palvelumuotona syntyi vuosina 1996–97 toteutetun Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys-hankkeen yhteydessä. Kokeilu toteutettiin kymmenellä paikkakunnalla ja kuntoutustarveselvityksen tekivät paikallisten käytäntöjen mukaisesti työvoimatoimistot ja Kelan paikallistoimistot. Kokeiluhankkeessa kaikki paikkakunnalla asuvat 50–58-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät kutsuttiin työkyky- tai kuntoutustarveselvitykseen. Käytäntö laajennettiin vuoden 1998 alusta koko maahan. Vuodesta 2001 lähtien Kelan IP-kuntoutusta, tälle kohderyhmälle suunnattua laitosmuotoista kuntoutusta, järjestettiin vain 50–54-vuotiaille. Kuntoutustarveselvitys vakiintui palveluksi kuntoutustutkimuksen rinnalla, sen kevyempänä versiona. Osalle kuntoutustarveselvitykseen ohjatuista laaditaan yksityiskohtainen kuntoutussuunnitelma selvityksen perusteella, osa ohjataan perusteellisempaan kuntoutustutkimukseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi, versio 14. Kela, 2007.
- Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. STM, 2002. ISBN 952-00-1105-6
- Valtioneuvoston selonteko kuntoutuksesta 7.10.1998. Edita, 1998. ISBN 952-00-0499-8