Kunnansairaala
Kunnansairaala oli Suomessa 1800- ja 1900-luvulla käytössä ollut nimitys yhden maalaiskunnan tai useamman kunnan yhteisesti omistamalle ja ylläpitämälle yleissairaalalle.[1] Yleissairaala on sellainen potilaiden tutkimus-, hoito- ja kuntoutuslaitos, jossa pyritään parantamaan kaikenlaisia sairauksia.[2] Kunnansairaaloita valvoi lääkintöhallitus, jolle sairaalan lääkäri, tavallisesti kunnanlääkäri, kerran vuodessa lähetti kertomuksen sairaalan toiminnasta. Tyypillisessä kunnansairaalassa oli 10–25 potilaspaikkaa ja joissakin sairaaloissa oli myös synnytysosasto.[1] Kunnansairaalaan ei otettu tartuntatauteja sairastavia, vaan heitä varten jokaisessa kunnassa oli vuoden 1927 terveydenhoitolain edellyttämä vakinainen tai tarvittaessa käyttöön otettava kulkutautisairaala.[3]
Ensimmäinen kunnansairaala avattiin 1881 Ruovedelle.[4] Sen jälkeen niitä perustettiin lisää yleensä yhdessä kunnanlääkäritoiminnan rinnalla. Valtio myönsi apurahoja kunnansairaaloiden perustamiseen ja ylläpitoon vuodesta 1885 lähtien. Suomessa oli 1932 kaikkiaan 95 kunnansairaalaa ja niihin vertautuvaa tehtaansairaalaa.[3] Vuonna 1961 Suomessa oli 112 maalaiskunnan, 7 kauppalan (kauppalansairaala), 44 kaupunkien (kaupunginsairaala) ja 30 kuntayhtymän sairaalaa.[4] Vuoden 1956 sairaalalaki edellytti niiden muuttamista paikallissairaaloiksi, jotka saivat valtionapua 25–40 % perustamis- ja ylläpitokustannuksista.[1] Vuonna 1961 paikallissairaaloiksi oli hyväksytty 157 kunnansairaalaa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Uusi tietosanakirja. (Osa 11, palsta 577, hakusana kunnansairaala) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
- ↑ Uusi tietosanakirja. (Osa 24, palsta 150, hakusana yleissairaala) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.
- ↑ a b Iso tietosanakirja. (Osa 7, palsta 290, hakusana kunnansairaala) Helsinki: Otava, 1934.
- ↑ a b c Otavan iso tietosanakirja. (Osa 4, palsta 1611, hakusana kunnansairaala) Helsinki: Otava, 1963.