Kumpulan kartano
| Kumpulan kartano | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kumpula, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°12′N 24°58′E / 60.2°N 24.96°E |
| Rakennustyyppi | Kartanon päärakennus ja rakennus |
| Käyttö | Museo |
| Valmistumisvuosi | |
 Kumpulan kartano |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kumpulan kartano (ruots. Gumtäkt gård), vanhemmalta nimeltään Kumtähden kartano, on Helsingin Kumpulan kaupunginosassa sijaitseva historiallinen kartano. Sen alueella sijaitsevat Kumpulan kaupunginosan vanhimmat rakennukset. Ne ovat kaikki peräisin 1800-luvulta[1], paitsi maakellarit 1700-luvulta. Kartanon vuonna 1841[2] valmistuneessa päärakennuksessa säilytetään nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisia kokoelmia. Näihin meteoriitti-, mineraali- ja fossiilikokoelmiin voi tutustua kesäkaudella erityisinä yleisöpäivinä.[3] Kartanon puisto on muokattu kasvitieteelliseksi puutarhaksi, joka on kesäisin avoinna yleisölle.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset merkinnät kartanosta ovat 1460-luvulta. Säteritila siitä tuli vuonna 1481 ja rälssitila vuonna 1498. Muutaman kilometrin päähän kartanosta perustettiin Helsingin kaupunki vuonna 1550.[1]
Tilan omistus oli 1500-luvun lopulla jakaantunut eikä yksikään omistajista asunut tilalla itse. Sen hankki 1600-luvulla itselleen varakas tullitarkastaja nimeltään Augustin Larsson (k. 1658). Hänet aateloitiin ja hän otti nimekseen Svanström. Svanströmin kuoltua tila siirtyi ensin leski Anna Grönfeltille (k. 1682) ja sitten tytär Anna Svanströmille, joka oli naimisissa majuri Gustav Johan von Schroven kanssa.[5]
Kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija Peter Forsskål vietti varhaislapsuuttaan Kumpulassa. Hänen isänsä Helsingin kirkkoherra Johan Forsskåhl sai kartanon haltuunsa panttina linnoitusupseeri, eversti Johan Conrad Cedersparrelta toukokuussa 1732.[6] Perheen nuorin poika Peter oli silloin muutaman kuukauden ikäinen. Kumpulan kartano oli osa hänen kasvuympäristöään kunnes Johan Forsskåhl perheineen siirtyi Ruotsin puolelle vuonna 1740 ja panttioikeus kartanoon myytiin luutnantti Erik Armfeltille.[7]
Kartanon omistajan, valtioneuvos ja vapaaherra Johan Gabriel von Bonsdorffin poika Hjalmar Erik Gabriel von Bonsdorff eli 'Kumpulan Paroni' (k. 1905) myi kartanon vuonna 1883 sen viimeiselle yksityiselle omistajalle Herman Standertskjöld-Nordenstamille. Hän vuokrasi osan kartanon maista asuntotonteiksi, joista muodostuivat Hermannin ja Toukolan kaupunginosat sekä osa Vallilaa.[8] Kumpulan kartano solmi 1880-luvun aikana satakunta vuokrasopimusta.[9] Vuonna 1893 hän myi kartanon Helsingin kaupungille, ja vuonna 1906 sen alueet sekä Gumtähden kylässä ollut Wikbergin allodisäteri liitettiin Helsinkiin.[10]
Vuosina 1905–1960 kartanoa vuokrasi lääkintöhallitus ja rakennukset toimivat sukupuolitautien sairaalana. Myöhemmin rakennukset olivat kaupungin vuokra-asuntoina lukuun ottamatta sairaalan entistä konttoria, joka toimi kansakouluna. Kansakoulu lopetti peruskoulu-uudistuksen myötä vuonna 1977, jolloin kaupunki myi kartanoalueen valtiolle. Kaksi vuotta myöhemmin rakennukset vuokrattiin yliopiston käyttöön tarkoituksena perustaa kasvitieteellinen puutarha ja kampusalue. Puutarhan rakentaminen aloitettiin vuonna 1987, mutta se muutettiin yleisölle avoimeksi vasta 2009. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanslia toimi päärakennuksessa vuosina 1996–2014.[1]
Albert Edelfelt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taiteilija Albert Edelfelt ja hänen vaimonsa Ellan asuivat väliaikaisesti Kumpulan kartanon alueella 1800-luvun lopulla odottaessaan esikoisensa syntymää.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kumpulan kartanon historiaa Helsingin yliopisto, luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 12.7.2011.
- ↑ Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan historiaa luomus.fi. Kasvitieteellinen puutarha ja Kasvimuseo. Viitattu 14.7.2011.
- ↑ Geologiset kokoelmat Helsingin yliopisto, luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 7.8.2022.
- ↑ Kumpulan kampuksen rakentuminen Helsingin yliopisto. Viitattu 12.7.2011.
- ↑ Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550-1713, s. 182. Vantaan kaupunki, 1990. ISBN 951-8959-05-6
- ↑ Porvoon ja Hollolan tuomiokunta, ilmoitusasiain pöytäkirjat, talvikäräjät 1733, mikrofilmi, s. 249. Kansallisarkisto KO b:2
- ↑ Kuisma, Markku 1991, Helsingin pitäjän historia, osa III, s. 128. [Vantaa] Vantaan kaupunki
- ↑ Viikon nimi: Hermanni Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 12.7.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Litzén, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen, s. 31. Vantaan kaupunki, 1997. ISBN 951-8959-77-3
- ↑ Helsingin rajat
- ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kartanonpuistot, Helsingin kaupungin rakennusvirasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Prostituoituja oli Helsingissä sata vuotta sitten niin paljon, että heitä varten perustettiin pakkohoitola – Kaupunkilaisten karttamassa ”Kuppalassa” toteltiin ankaraa kuria, tapeltiin ja opetettiin ammatin saloja