Kumanovon sopimus

Wikipediasta
Sivulta puuttuu ensiarviointi.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kumanovon sopimus (varsinaiselta nimeltään Kansainvälisten turvallisuusjoukkojen (KFOR) ja Jugoslavian liittotasavallan ja Serbian tasavallan hallitusten välillä allekirjoitettu sotilaallinen tekninen sopimus) oli sopimus, joka tehtiin 9. kesäkuuta 1999 Kumanovossa, Makedoniassa. Se johti Kosovon sodan päättymiseen[1] ja loi uudet perussuhteet Jugoslavian ja Kosovon joukkojen välille, jotka korvasivat Jugoslavian armeijan yksiköt Kosovossa.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumanovon sopimuksen valmistelu sisälsi neuvottelutuloksen Jugoslavian ja Serbian lisäksi myös Naton ja Venäjän välillä. Huolimatta alkuperäisestä sopimuksesta esimerkiksi Serbian joukkojen vetäytymisaikataulusta Kosovossa, Naton operaatio Allied Force oli edelleen käynnissä, kunnes Serbian joukkojen täydellinen vetäytyminen on saatu päätökseen.[2]

Jotkut lähteet mainitsevat Venäjän roolin sopimuksen välittömässä ratkaisemisessa. Venäjän ulkoministeri Igor Ivanovin ja Yhdysvaltain ulkoministerin Madeleine Albrightin välisessä tapaamisessa . Osapuolten välillä saavutettiin ensimmäinen sopimus, joka sisälsi Naton sitoumuksen lopettaa ilmaiskunsa ja halukkuutta poistaa kohta, jonka se halusi sisällyttää Kumanovon sopimukseen vastineeksi Venäjän tuesta tulevalle YK:n päätöslauselmalle, josta sovittiin. kahdeksannen ryhmä.[2] Ilman Venäjän osallistumista YK:n turvallisuusneuvoston Kosovo-päätöslauselmaa ei olisi hyväksytty ja Naton ilmaiskut olisivat jatkuneet.[2]

Sopimuksen sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vihollisuuksien lopettaminen NATO:n Kosovo-joukkojen (KFOR) ja Jugoslavian liittotasavallan välillä ja pommi-iskun lopettaminen, mikäli Jugoslavian liittotasavalta noudattaa tehokkaasti sopimusta.
  • Määritelty 25 km:n lentoturvavyöhyke ja 5 kilometrin "Maan turvavyöhyke" Kosovon rajojen ympärille tarvittaessa Jugoslavian liittotasavallan hallinnoimalle alueelle, jonne Jugoslavian liittotasavallan asevoimat eivät voisi mennä ilman KFOR-joukkojen lupaa. Kevyesti aseistettu poliisi jatkoi toimintaansa Kosovon ulkopuolisella vyöhykkeellä sopimuksen mukaisesti.
  • Yli 11 päivää allekirjoittamisesta Jugoslavian liittotasavallan joukkojen vaiheittainen vetäytyminen Kosovosta, mukaan lukien sotilaallisen omaisuuden (miinojen, ansojen) raivaus viestintälinjoilta ja tietojen toimittaminen Natolle jäljellä olevista vaaroista.
  • Siviili- ja turvallisuusjoukkojen sijoittaminen Kosovoon pian hyväksyttävien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244:n mukaisesti.
  • Valtuutus NATO:n Kosovon joukkojen apuun ja tarvittavien voimien käyttöön turvallisen ympäristön luomiseksi kansainväliselle siviililäsnäololle ja sen rauhanratkaisulle (päätöslauselma 1244) tehtävää.

Naton läsnäolo hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1244, joka valtuutti YK:n jäsenvaltiot ja kansainväliset järjestöt ylläpitämään kansainvälistä turvallisuutta Kosovo-joukkoina (KFOR).,[3] joiden mandaatti on toistaiseksi voimassa oleva, ellei YK:n turvallisuusneuvosto toisin päätä. KFOR valtuutettiin ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sopimuksen noudattamisen varmistamiseksi.[4]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ NATO: Military Technical Agreement between the International Security Force ("KFOR") and the Governments of the Federal Republic of Yugoslavia and the Republic of Serbia nato.int. 9.6.1999. Viitattu 15.8.2008.
  2. ↑ a b c Lajos, Szaszdi: Russian Civil-Military Relations and the Origins of the Second Chechen War, s. 178. Lanham: University Press of America, Inc., 2008. ISBN 9780761840374
  3. ↑ Dorr, Oliver; Schmalenbach, Kirsten: Vienna Convention on the Law of Treaties: A Commentary, s. 958. London: Springer, 2018. ISBN 9783662551592
  4. ↑ Weller, Marc: The Oxford Handbook of the Use of Force in International Law, s. 976. Oxford: Oxford University Press, 2015. ISBN 9780199673049
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kumanovon_sopimus”