Kultasieni
| Kultasieni | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Squamanitaceae[1] |
| Suku: |
Kultasienet Phaeolepiota Maire ex Konrad & Maubl. |
| Laji: | aurea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kultasieni, aiemmin myös kultakehnäsieni[3]; (Phaeolepiota aurea) on itiöemältään kookas kellertävä helttasieni, jonka jalka voi olla jopa 30 cm korkea ja lakkikin lähes saman levyinen. Lakin pinnalla on helmimäistä kehnää, mutta seitikkien sukuun luettavalle kehnäsienelle (Cortinarius caperatus) laji ei ole läheistä sukua. Kultasienen jalka on täyteinen, lakin värinen, ja siinä on suuri ja näkyvä rengas sekä tyvipaksunnos. Heltat ovat aluksi valkoiset, mutta muuttuvat itiöpölystä ruskeiksi. Malto on vaaleaa. Haju on mieto, samoin maku. Lajia on joskus pidetty syömäkelposena, mutta se tuottaa vanhemmiten sinihappoa, eikä sitä nykyään suositella ruokasieneksi.
Kultasieni on ihmisen mukanaan tuoma vieraslaji, ja sitä tavataan enimmäkseen kaupungeissa ja kulttuuripaikoilla.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kalichman, Jacob: Generic names of agarics & Agaricales (pdf) agaric.us. 17.8.2022. Arkistoitu 9.10.2022. Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Phaeolepiota aurea Index Fungorum. 2017. Viitattu 28.9.2017.
- ↑ Tauno Ulvinen (toim.)/ Heli Heikkilä: Suursieniopas, s. 138,296,. Helsinki: Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5
- ↑ Salo – Niemelä – Salo: Suomen sieniopas, s. 243. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo/WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3