Kultapistiäiset
| Kultapistiäiset | |
|---|---|
 Tulikultapistiäinen (Chrysis ignita) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Yläheimo: | Kultapistiäismäiset Chrysidoidea |
| Heimo: |
Kultapistiäiset Chrysididae Latreille, 1802 |
| Alaheimot | |
| Katso myös | |
Kultapistiäiset eli kultiaiset[1] (Chrysididae) ovat yli 3 000 lajia kattava myrkkypistiäisheimo. Ne ovat saaneet nimensä ryhmälle tyypillisestä kirkkaasta ja metallinhohtoisesta värityksestä,[1] josta koko heimossa on vain joitakin poikkeuksia. Lajeja esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta lajisto on runsain aavikkoalueilla.
Suurin alaheimo on Chrysidinae, jonka lajit ovat tyypillisesti kleptoparasiitteja, tavallisesti erakkoampiaisen tai -mehiläisen pesäloisia. Kultapistiäisnaaras munii munansa erakkoampiaisen pesään, missä sen toukka syö isäntälajin emon toukalleen ravinnoksi jättämät eläimet ja joissakin tapauksessa myös itse isäntälajin toukan. Koska kultapistiäiset eivät kykene käyttämään ravinnokseen kasviperäistä materiaalia, ne kultapistiäistoukat, jotka loisivat kasvisravintoa toukilleen jättävillä isäntäpistiäislajeilla, kuoriutuvat munasta vasta isäntälajin toukan koteloituessa ja syövät koteloituneen toukan.
Kukin kultapistiäissuku on jokseenkin erikoistunut tiettyyn isäntäpistiäisryhmään, jonka pesiin ne munivat, ja jotkin lajit loisivat vain yhdellä tietyllä isäntälajilla. Täysikasvuiset kultapistiäiset käyttävät ravinnokseen myös kukkien mettä[1].
Suomessa on tavattu 49 kultapistiäislajia,[2] joita ovat muun muassa kenkäokakultiainen (Elampus panzeri), ruusukorukultiainen (Hedychridium roseum), idänjalokultiainen (Hedychrum gerstaeckeri) ja ketopyörökultiainen (Holopyga generosa).[1] Kolme lajia – idänsäihkykultiainen eli silosäihkypistiäinen (Cleptes nitidulus), idänpyörökultiainen (Holopyga inflammata) ja vyökultiainen (Chrysis equestris) – on luokiteltu Suomesta hävinneiksi[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Raekunnas, Martti (2010): Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradan myrkkypistiäiset (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 24.1.2011
- ↑ a b Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 529–544 (pdf) (viitattu 3.3.2011).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Kultapistiäiset (Chrysididae)
- iNaturalist: Kultapistiäiset (Chrysididae)
- Kultapistiäiset (Chrysididae)
- ITIS: Chrysididae (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Chrysididae (cuckoo wasps) (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Chrysididae, cuckoo wasps (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Chrysididae (englanniksi)
- Chrysis.net (englanniksi)