Kultainen naamio (antologia)

Kultainen naamio
Kirjailija	Boris Hurtta (toim.)
Kansitaiteilija	Arto Törmänen
Kieli	suomi
Genre	kauhu, Cthulhu-mytologia
Kustantaja	Book Studio
Ulkoasu	nidottu
Sivumäärä	266
ISBN	951-611-548-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Kultainen naamio on vuonna Boris Hurtan toimittama, vuonna 1993 julkaistu kokoelma suomalaisia kauhunovelleja, jotka pohjautuvat H. P. Lovecraftin luomaan Cthulhu-mytologiaan. Mukana on yhdeksän novellia seitsemältä kirjailijalta. Hurtta on jakanut novellit kahteen ryhmään, "miesten juttuihin" ja "naisten juttuihin", kirjoittajan sukupuolen mukaan. Mukana on myös S. Albert Kivisen esipuhe, jossa esitellään Cthulhu-mytologiaa ja genren keskeisiä kirjailijoita.

Sisältö

• Sauli Santikko: ”Kultainen naamio”
• Boris Hurtta: ”Myöhempinä aikoina”
• S. Albert Kivinen: ”Maan hönkä”
• J. Kouta: ”Beliar”
• Sauli Santikko: ”Rajamaa”
• Boris Hurtta: ”Tulvavuoksen jumalat”
• Kari Nenonen: ”Ravintola”
• Maarit Verronen: ”Uhrituoksujen viesti”
• Johanna Sinisalo: ”Me vakuutamme sinut”

Vastaanotto

Aikakoneen arviossa Juhani Hinkkanen kehuu Kultaista naamiota. Hänestä se on parempi kuin samoihin aikoihin ilmestynyt Lovecraft-kokoelma Varjo menneisyydestä; siinä missä Lovecraftin novellit ovat vanhentuneet, ovat Kultaisen naamion heikoimmatkin novellit laadukkaita. Hinkkanen sanoo kokoelmasta löytyvän sekä Lovecraftin henkisiä perinnetietoisia tarinoita että Cthulhu-mytologiaa modernisoivia novelleja. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi kokoelma on jaettu ”miesten ja naisten juttuihin”. Jos tarkoitus on puolustella naiskirjailijoiden mukanaoloa, se on tarpeetonta, sillä Verrosen ja Sinisalon novellit ovat kokoelman parhaat. Kumpikin kirjailija säilyttävää oman äänensä, vaikka kirjoittaakin Cthulhu-perinteeseen nojaavaa tarinaa. Erityisesti Sinisalon ”Me vakuutamme sinut” vakuuttaa todentuntuisuudellaan. Myös Santikon novellit olisivat päteviä ehdokkaita seuraavan Atorox-palkinnon saajaksi. Toisaalta Nenosen ”Ravintolalla” ei ole selkeää yhteyttä Cthulhu-mytologiaan, eikä sen mukanaolo tunnu perustellulta. Hinkkanen myös huomauttaa, että vaikka hän pitääkin Hurtan ”Myöhempinä aikoina” ja Kivisen ”Maan hönkä” -novelleista, ovat ne ”enemmänkin näytteitä sorminäppäryydestä ja Lovecraft-harrastuksesta kuin siitä mihin kirjoittajat omimmillaan pystyisivät”.