Kukka-Maaria
| Kukka-Maaria | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 2. heinäkuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | Kukka (nimi), Maria |
Kukka-Maaria on suomalainen naisen etunimi. Suomessa nimi on vuoden 2019 loppuun mennessä annettu 737 henkilölle, jotka kaikki ovat naisia.[1] Kukka-Maarian nimipäivä on 2. heinäkuuta, ja se on nykyään ainoa yhdysnimi, joka on erikseen merkittynä Suomen almanakkaan.
Alun perin Kukka-Maaria oli kansanomainen nimitys vanhalle Neitsyt Marian kunniaksi 2. heinäkuuta vietetylle juhlapäivälle.[2][3]. Juhlapäivää (visitatio Mariae) on vietetty katolisessa kirkossa 1200-luvulta saakka sen vierailun kunniaksi, jonka Maria Luukkaan evankeliumin mukaan[4] teki sukulaisensa Elisabetin, Johannes Kastajan äidin luo saatuaan enkeli Gabrielilta ilmoituksen, että hän tulee synnyttämään Jeesuksen.[5]. Protestanttisissa maissa päivää ei enää uskonpuhdistuksen jälkeen vietetty kirkollisena juhlapäivänä, mutta esimerkiksi Suomessa se oli Marian etsikkopäivän nimellä (tai lyhenteellä Marian ets. p)[6] merkittynä almanakkoihin vielä kauan sen jälkeen. Päivä tunnettiin pitkään myös kansanomaisena merkkipäivänä, jonka nimitykset Heinä-Maaria ja Kukka-Maaria johtuivat siitä, että vanhastaan Neitsyt Marialle pyhitetty kasvi, matara, kukkii juuri heinäkuun alussa.[2]
Vuonna 1970 katolinen kirkko siirsi Visitatio Mariae -juhlan toukokuun 31. päivään[5]. Suomessa Marian ja myös Kukka-Maarian nimipäivä on kuitenkin edelleen 2. heinäkuuta.
Tunnettuja Kukka-Maarioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kukka-Maaria Karjalainen (s. 1952), kirjailija ja valtiotieteen tohtori
- Kukka-Maaria Rajalin, o.s. Ahonen (s. 1976), laulaja
Kuvitteellisia Kukka-Maarioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kukka-Maaria Kujala, televisiosarjassa Salatut elämät
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 2.7.2020.
- ↑ a b Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, 1969
- ↑ Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto: vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, 18. painos Otava 1992, ISBN 951-951-1-12544-3
- ↑ Luuk. 1:39–56
- ↑ a b Pentti Lempiänen: Pyhät ajat, 5. painos, s. 121-122. Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-682-1
- ↑ ”Heinäkuu”, Almanakka vuodeksi 1891 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän. Helsingin yliopisto, 1890. Teoksen verkkoversio.