Kuivapuku

Neopreeninen kuivapuku

Kuivapuku eristää lämpöä ja sitä käyttävät sukeltajat, pienveneilijät ja muut mahdollisesti kylmälle vedelle altistuvat. Kuivapukua tarvitaan useimmiten veden lämpötilan ollessa alle 15 °C. Kuivapuku suojaa koko kehoa, mutta ei välttämättä päätä ja käsiä. Kylmissä olosuhteissa tai pitkissä sukelluksissa kuivapuvun täyttökaasuna voidaan käyttää argonia, jonka lämmönjohtokyky on huomattavasti ilmaa pienempi ja siten lämpöhäviö on hitaampaa.

Kuivapuvun lämpöeristeenä käytetään aluspukua ja lämmöneristävyys säilyy, koska pukuun lisätään kaasua mentäessä syvemmälle. Puvussa on tätä tarkoitusta varten täyttö- ja poistoventtiilit. Kuivapuvussa on kiinteät saappaat ja kiinteä tai irrallinen huppu. Puvussa on mansetit hihoissa ja kaulassa. Joissakin malleissa kaulamenasetti on korvattu kiinteällä hupulla. Tällöin mansetti on ainoastaan kasvoaukossa. Tällaisessa puvussa myös huppu on kuiva. Kuivapuvun kanssa voi käyttää joko kuivia tai vettäläpäiseviä käsineitä. Yleensä nämä ovat viisi- tai kolmisormisia.

Kuivapukuja on kolmea eri tyyppiä: kumisia, neopreenisia ja trilaminaattipukuja. Näistä kumipuku on vanhin tyyppi ja menettänyt suosiotaan kahdelle muulle. Neopreenipuku on valmistettu kokoonpuristetusta materiaalista, joten se ei puristu kokoon samalla tavalla kuin kaksi muuta kuivapukutyyppiä. Puvut ovat joustavia, joten ne voidaan leikata paremmin muotoon kuin trilaminaattipuvut. Trilaminaattipuku on tehty useammasta ristikkäisestä kerroksesta. Näillä kerroksilla on erilaisia ominaisuuksia.

Yleensä Suomessa sukelluksen peruskurssi käydään märkäpuvussa, jonka vuoksi kuivapuvun käyttämiseen on suositeltavaa käydä erillinen kurssi. Sukellusalan yritykset ja sukellusseurat järjestävät lyhyitä kuivapuvun käyttökursseja.

Kuivapuvun vaihtoehto on märkäpuku.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuivapuku Wikimedia Commonsissa