Kuit
| Kuit | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||||||||
| Kielet | kui, paikalliset valtakielet | ||||||||||||
| Uskonnot | buddhalaisuus, perinteiset uskot | ||||||||||||
Kuit tai kuyt (muita nimiä myös kaa, kha, koy, kuay, lawa, moey, soai, suai, suay ja sui) ovat etninen ryhmä pääasiassa Thaimaassa, Kambodžassa ja Laosissa. Kuit puhuvat austroaasialaisiin kieliin kuuluvaa kuin kieltä ja he ovat tulleet tunnetuiksi norsujen pyydystykseen ja maatalouskäyttöön kouluttamiseen liittyvistä elinkeinoistaan.
Asuinalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuit asuttavat Keski-Thaimaan itäosia, Kambodžan kaakkoisosia ja Laosia.[1] Pieniä määriä kuita asuu myös Vietnamissa.[2] Thaimaassa kuit ovat keskittyneet Buriramin, Surinin, Sisaketin ja Ubon Ratchathanin provinsseihin, Kambodžassa Preăh Vihéarin, Kâmpóng Thumin, Stŏeng Trêngin ja Krâchéhin maakuntiin, sekä Laosissa Savannakhetin, Salavanin ja Champasakin provinsseihin. Ethnologuen mukaan kuin kieltä puhuvien määrä Thaimaassa oli 400 000 ja Laosissa 42 800. Kambodžassa oli etnisten kuiden määrä oli 37 700 ja heistä noin 10 000 puhui kuin kieltä.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuit lienevät asuttaneet alueitaan jo 3 500 vuoden ajan, mutta historiankirjoissa heidät mainitaan vasta 1800-luvulla, jolloin Siamin kuningas Rama III (1824-1851) toteutti eri etniset ryhmät huomioon ottaneen väestönlaskennan. Kuit tunnettiin tuolloin nimellä Suai, mikä viittaa heidän asemaansa tribuuttia maksaneena kansana. Kuit maksoivat tribuuttia ja veroja ympäröiville runsaslukuisimmille kansoille, kuten thaille, laoille ja khmereille. Kuit maksoivat veronsa usein norsuina, joita he pyydystivät ja kouluttivat maatalouskäyttöön. Monet kuiden alaryhmien nimet on johdettu norsukansaan viittaavista termeistä.[2]
Norsujen ohella kuit tulivat tunnetuksi hengellisistä ominaisuuksistaan, joita heihin liitettiin etenkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun herätysliikkeiden takia. Maailmanloppua ennustaneet herätysliikkeet vastustivat etenkin Ranskan kasvavan siirtomaavallan uhkaa. Silloisen maailman ennustettiin saavan loppunsa 23. maaliskuuta 1902, minkä jälkeen kuit nousisivat thaiden, laojen, vietnamilaisten ja ranskalaisten hallitsijoiksi. Tämän lisäksi ennustettiin soran muuttumista kullaksi, sekä puhvelien ja sikojen muuttumista ihmisiä syöviksi paholaisiksi. Kun maailmanloppua ei vielä vuonna 1902 saapunutkaan, kuiden herätysliikkeet sammuivat vähitellen ja niiden viimeiset rippeet lakkasivat Vietnamissa vuonna 1937.[2]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuit ovat tulleet tunnetuiksi aasiannorsujen pyydystykseen ja koulutukseen liittyneestä elinkeinostaan. Thaimaan Surinin maakunnassa järjestetään vuosittain norsufestivaali, joka on myös paikallinen matkailukohde. Kuista lopulta kuitenkin vain pieni osa harjoittaa norsujen koulutusta ja suurin osa kuista saa nykyisin elantonsa maanviljelyksestä. Kuit viljelevät riisiä ja kasvattavat karjaa ja vesipuhveleita. Monet myös muuttavat kausiluontoisesti töihin eri Kaakkois-Aasian kaupunkeihin palaten koteihinsa sadekaudella. Kaupungeissa työskentelevät kuit joutuvat usein piilottelemaan taustaansa, sillä kuihin liitetään esimerkiksi Thaimaassa stereotypioita likaisina, laiskoina tai alkukantaisina. Toisaalta kuiden aikanaan johtamien herätysliikkeiden takia esimerkiksi heidän myymillään taioilla tai amuleteilla uskotaan usein olevan erityisiä voimia.[2] Kuiden aikanaan harjoittamat perinteiset uskot ovat korvautuneet paljolti buddhalaisuudella.[1]
Kuiden puhuma kuin kieli kuuluu austroaasialaisiin kieliin.[2] Monet kuit puhuvat lisäksi khmeriä tai laota.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Paul Hockings: Encyclopedia of World Cultures - v. 5. East and Southeast Asia, s. 150. G.K. Hall & Company, 1993. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 432-433. Facts On File, 2009. (englanniksi)
- ↑ Lewis, M. Paul, Gary F. Simons ja Charles D. Fennig: Kuy Ethnologue: Languages of the World, Eighteenth edition. SIL International. Viitattu 21.2.2018. (englanniksi)