Kuinka kuolleita käsitellään
Kuinka kuolleita käsitellään | |
---|---|
Hanteringen av odöda | |
Suomennoksen kansikuva. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | John Ajvide Lindqvist |
Kansitaiteilija | Jens Magnusson |
Genre | kauhu |
Julkaistu | 2005 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 336 |
ISBN | 9170371164 |
Suomennos | |
Suomentaja | Jaana Nikula |
Kansitaiteilija | Sanna-Reeta Meilahti |
Kustantaja | Gummerus |
Julkaistu | 2010 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 400 |
ISBN | 978-951-20-8178-3 |
Edeltävä | Ystävät hämärän jälkeen |
Seuraava |
Pappersväggar (ei suomennettu) |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Kuinka kuolleita käsitellään (Hanteringen av odöda) on John Ajvide Lindqvistin vuonna 2005 julkaistu toinen romaani. Sen on suomentanut Jaana Nikula, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 2010 Gummerus.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan alussa Tukholmaa koettelee helleaalto, joka muodostaa kaupungin ylle sähköisen varauksen. Yllättäen sähkövaraus purkautuu ja kaupungin elektroniset laitteet sekoavat. Pian kaikki on ohi mutta jotakin muuta on tapahtunut, kuolleet ovat palanneet takaisin elävien kirjoihin.
Eläkkeellä oleva toimittaja, Gustav Mahler saa puhelun sairaalasta, hänelle kerrotaan, että kuolleet ovat heränneet. Gustav suuntaa sairaalan ruumishuoneelle. Samanaikaisesti, Davidin vaimo kuolee auto-onnettomuudessa ja hän rukoilee Jumalalta, että saa vaimonsa takaisin. Lopputulos ei ole se mitä hän toivoo. Myös Davidin vaimo, joka on kuollut hirvittäviin vammoihin palaa kuolleista ja kertoo, että jokin toisella puolella on mennyt hirvittävän pahasti pieleen. Hän puhuu muun muassa "kalastajasta", joka on kadonnut.
Kuolleista ei aiheudu suurta vaivaa, monet kuolleet palaavat perheidensä luokse ja ovat hiljaa juurikaan puhumatta mitään. Ongelmana on että niitä on yksinkertaisesti liikaa. Eri alojen tiedemiehet yrittävät tutkia ilmiötä, joka leviää maailmalla mutta jotakin yliluonnollista on vaikeaa selittää.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähtivaeltaja-lehden Heikki Nevalan mukaan teoksen kauhuainekset toimivat, mutta fantastiset kohdat ovat heikkoja. Niissä kirjailija sortuu kliseisiin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nevala, Heikki: Kuinka kuolleita käsitellään. Tähtivaeltaja, 4/2010, s. 42–43.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Salminen: Joskus ne tulevat takaisin[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 19.9.2010.
- Penjami Lehto: Kuinka kuolleita käsitellään (Arkistoitu – Internet Archive). Särö 2010.
- Sirpa Ylönen: Kuolleet pakottavat miettimään elämää (Arkistoitu – Internet Archive). Warkauden lehti 26.9.2010.
- Toni Jerrman: Loppujen lopuksi kyse on aina rakkaudesta. Helsingin sanomat 21.12.2010.
- Jari O. Hiltunen: Karmaisevaa zombikuvausta[vanhentunut linkki]. Satakunnan kansa 9.12.2010.