Kuinka Aku Ankkaa luetaan
| Kuinka Aku Ankkaa luetaan – imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa | |
|---|---|
| Para leer al Pato Donald | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija |
Ariel Dorfman Armand Mattelart |
| Kieli | espanja |
| Julkaistu | 1972 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Markku Koski |
| Kansitaiteilija | Timo Aarniala |
| Kustantaja | Love Kirjat |
| Julkaistu | 1980 |
| Sivumäärä | 127 |
| ISBN | 951-835-022-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kuinka Aku Ankkaa luetaan (esp. Para leer al Pato Donald) on vuonna 1972 ilmestynyt chileläisen kirjailijan Ariel Dorfmanin ja belgialaisen sosiologin Armand Mattelartin teos. Se julkaistiin suomennettuna vuonna 1980 ja on lisäksi käännetty ainakin 13 muulle kielelle.[1]
Kirjassa analysoidaan Yhdysvalloissa 1940–1960-luvuilla piirrettyjen Aku Ankka -sarjakuvien edustamaa maailmankuvaa marxilaisesta ja latinalaisamerikkalaisesta näkökulmasta. Tekijöiden mukaan Kuinka Aku Ankkaa luetaan on vastaisku kapitalistiselle kulttuuri-imperialismille[2] ja sen tarkoituksena on kuvata, kuinka amerikkalainen populaarikulttuuri tukee imperialismin ja kapitalismin arvoja.[3]
Dorfman ja Mattelart eivät erottele eri käsikirjoittajien ja piirtäjien tarinoita toisistaan, vaan Kuinka Aku Ankkaa luetaan keskittyy lähinnä Walt Disneyn persoonaan. Suurin osa teoksen aineistosta lienee kuitenkin koostunut Carl Barksin sarjakuvista.[3]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuinka Aku Ankkaa luetaan kirjoitettiin vuonna 1970 Chilessä tapahtuneen sosialistisen presidentin Salvador Allenden valtaannousun jälkeen. Sen kirjoittajista Ariel Dorfman toimi vuosina 1970–1973 Allenden neuvonantajana kulttuuriasioissa. Armand Mattelart puolestaan oli muuttanut maahan vuonna 1962 ja työskenteli tutkijana Chilen katolisessa yliopistossa.
Teoksen syntyyn vaikutti yhdysvaltalaisen viihdeteollisuuden hallitseva asema Chilen markkinoilla. Yli 80 prosenttia kaikista maassa esitetyistä elokuvista oli amerikkalaisia ja The Walt Disney Company vastasi suurimmasta osasta maassa julkaistuista lapsille suunnatuista sarjakuvista. Myös Chilen merkittävimmät sanomalehdet olivat yhdysvaltalaisomistuksessa.[4]
Kirjasta tuli nopeasti erittäin suosittu Etelä-Amerikassa. Vuonna 1973 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen se kuitenkin kiellettiin Chilessä ja suurin osa myynnissä olleista kirjoista tuhottiin. Dorfman ja Mattelart puolestaan joutuivat pakenemaan maasta.[4] Dorfmanin mukaan hän ja Mattelart saivat kirjan vuoksi tappouhkauksia ja heidän kimppuunsa hyökkäiltiin, sotilaat polttivat teoksen kappaleita televisioidussa kirjaroviossa ja Chilen laivasto takavarikoi kolmannen painoksen 5 000 myymätöntä kappaletta ja upotti ne mereen Valparaíson edustalle.[5] Teos julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1975, mutta vedettiin pian pois myynnistä Disney-yhtiöiden uhattua oikeudenkäynnillä.[4]
Dorfmanin ja Mattelartin analyysi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksessa pohditaan muun muassa hahmojen outoja perhesuhteita sekä perinteisen työväenluokan asemaa. Isät ja äidit sekä tavalliset perusperheet puuttuvat lähes kokonaan ja heidän tilallaan on setiä ja tätejä sekä veljenpoikia ja serkkuja. Tämän taustalla Dorfman ja Mattelart katsovat olevan lapsilukijoilta peitetyn seksuaalisuuden. Myös naisen asema on alistettu ja kaikki perinteisestä naisen roolista poikkeava on kiellettyä.[3] Kirjan tekijöiden mukaan lähes kaikki Ankkalinnan asukkaat toimivat palveluammateissa teollisen tuotannon sijaan ja varsinaisen työn on niissä korvannut seikkailu.[2] Yksi Dorfmanin ja Mattelarin kritiikin kohteista onkin juuri se, ettei Ankkalinnassa milloinkaan tuoteta mitään, vaan pelkästään kulutetaan.[3]
Dorfmanin ja Mattelartin analyysin mukaan tyypillinen vanhoissa amerikkalaisissa Aku Ankka -sarjakuvissa esiintyvä tarina sijoittuu kehitysmaihin, joista Roope-setä etsii muinaista aarretta. Sen omistusoikeus ei kuitenkaan ole paikallisilla alkuasukkailla vaan Roopella, ja näin kehitysmaiden riisto esitetään ”laillisena ja hyväksyttävänä toimintana”. Dorfmanin ja Mattelartin mukaan tarinat opettivat kolmannen maailman lapsille, kuinka heidän kotimaissaan vallitseva asiaintila oli oikea.[2] Kirjan mukaan Disneyn tuotannon tarkoituksena oli toimia amerikkalaisen imperialismin levittäjänä.[6]
Dorfmanin ja Mattelartin tutkimista tarinoista yli 50 prosenttia käsitteli ankkojen kohtaamisia vieraiden kulttuurien ja erirotuisten hahmojen kanssa. Nämä oli heidän mukaansa kuvattu yleensä primitiivisinä villeinä, kun taas ankat edustivat hallitsemissaan siirtomaissa vierailevia kolonialisteja.[3]
Teoksen kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barksin sarjakuvia tutkinut Thomas Andrae pitää Dorfmanin ja Mattelartin lähestymistapaa vääränä. Andraen mukaan heidän oletuksensa, että Disney-yhtiöt olisi tarkkaan kontrolloinut kaikkien piirtäjiensä tuotantoa, ei pidä paikkaansa, vaan sarjakuvien tekijöillä oli todellisuudessa hyvinkin vapaat kädet, toisin kuin Disneyn animaatioiden piirtäjillä. Andraen mukaan Barks ei myöskään edes tiennyt vielä 1950-luvulla, että hänen sarjakuviaan luetaan Yhdysvaltojen ulkopuolella. Perinteisten työläisammattien puuttumisen Andrae selittää johtuneen siitä, että sodanjälkeisessä Yhdysvalloissa valtaosa työväestöstä oli palvelualoilla, toisin kuin alikehittyneessä Chilessä, jonka näkökulmasta Dorfman ja Mattelart tekivät analyysinsä. Andrae sanoo myös, että Barksin sarjakuvista löytyy yhteiskuntakritiikkiä ja jopa antikapitalistisia ja anti-imperialistisia viittauksia.[6]
Myös suomalaisen tutkijan Katja Kontturin mukaan Disneyn sarjakuvia julkaissut Western Company sai toimia melko vapaasti, koska sarjakuvia yhtiönsä sivutuotteena pitänyt Walt Disney ei ollut suuremmin kiinnostunut niistä. Kontturi pitää todennäköisenä, etteivät Dorfman ja Mattelart edes tienneet Barksin olemassaolosta vaan olettivat Walt Disneyn olevan henkilökohtaisesti vastuussa sarjakuvien sisällöstä. Dorfman ja Mattelart eivät käytä lähdeviitteitä eivätkä yleensä mainitse nimeltä tutkimiaan tarinoita tai analysoi niiden sisältöä, vaan esittävät pelkästään oman tulkintansa. Alkutekstien sijaan he käyttävät Chilessä julkaistuja käännöksiä. Kontturin mukaan Kuinka Aku Ankkaa luetaan sisältää mielenkiintoisia tulkintoja, mutta puutteellisen metodologian ja lähdekäytännön vuoksi sitä ei voi pitää vakavasti otettavana tieteellisenä tutkimuksena. Lisäksi monet argumentit ovat henkilökohtaisia hyökkäyksiä Walt Disneyä kohtaan.[3][7]
Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuinka Aku Ankkaa luetaan ilmestyi suomeksi vuonna 1980 Love Kirjojen kustantamana. Sen oli suomentanut teoksen englanninkielisestä käännöksestä kirjailija Markku Koski. Suomenkielisessä laitoksessa on myös professori Tapio Variksen esipuhe sekä Eija Pokkisen käännös ranskankielisen laitoksen alkusanoista, jotka on kirjoittanut Armand Mattelartin puoliso Michèle Mattelart.[8] Kansikuvan teki Timo Aarniala.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ David Kunzle: "Introduction to the English Edition (1991)" (Arkistoitu – Internet Archive) How to Read Donald Duck. (s.7). Viitattu 4.2.2014.
- ↑ a b c Aku, go home! 20.3.2002. Maailman Kuvalehti. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ a b c d e f Kontturi, Katja: Miten sitä Aku Ankkaa pitäisi lukea? 18.6.2012. Akateemisen ja populaarin välimaastossa. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ a b c How to Read Donald Duck, s. 11–23.
- ↑ Ariel Dorfman: How we roasted Donald Duck, Disney's agent of imperialism (englanniksi) The Guardian 5.10.2018. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ a b Näkökulmia Barksiin Ankkalinnan pamaus. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ Kontturi, Katja: Aku Ankka - keskivertoamerikkalainen? Akateemisen ja populaarin välimaastossa. 18.8.2015. Viitattu 18.3.2020.
- ↑ Suomen Kansallisbibliografia Fennica[vanhentunut linkki] Viitattu 4.2.2014.
- ↑ Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 176. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ronkainen, Timo: Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa. Turku: Zum Teufel, 2019. ISBN 978-952-5754-87-2