Kuikat
| Kuikkalinnut Kuikat |
|
|---|---|
_on_nest.jpg) Kuikka (Gavia arctica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Osaluokka: | Neognathae |
| Ylälahko: | Neoaves |
| Kladi: | Aequornithes |
| Lahko: |
Kuikkalinnut Gaviiformes Wetmore & Miller, 1926 |
| Heimo: |
Kuikat Gaviidae Allen, 1897 |
| Suku: |
Kuikat Gavia Forster, 1788 |
| Katso myös | |
Kuikat (Gaviidae) on kuikkalintujen (Gaviiformes) lahkon ainoa heimo, jonka ainoa suku on kuikkien suku Gavia. Kuikat ovat yksi Euroopan alkukantaisimmista lintuheimoista ja yksi viidestä veden pinnalta sukeltavien lintujen ryhmästä. Maailman viidestä kuikkalajista Suomessa pesivät kaakkuri ja kuikka.[1]
Evoluutio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neoaves jakautui kahteen kehityslinjaan noin 79,6 miljoonaa vuotta sitten. Yhdestä kehittyivät varpuslinnut (Passeriformes), toisesta jalohaukkalinnut (Falconiformes), rantalinnut (Charadriiformes), ulappalinnut (Procellariiformes), kuikkalinnut (Gaviiformes), haikaralinnut (Ciconiiformes) ja pingviinilinnut (Sphenisciformes).[2][3]
Kuikkalinnuilla ja ulappalinnuilla on luultavasti yhteinen esi-isä, joka tutkijoiden mukaan eli Gondwanalla noin 71 miljoonaa vuotta sitten, kun Australia, Etelämanner ja Etelä-Amerikka olivat kiinni toisissaan ja suuri maa-alue sijaitsi etelämpänä.[2][3] Nykyisillä kuikilla on pitkä kehityshistoria takanaan, mutta ovat nykyään varsin samanlaisia ja muodostavat vain yhden suvun ja heimon.
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuikka (Gavia arctica)
- Kaakkuri (Gavia stellata)
- Jääkuikka (Gavia adamsii)
- Amerikanjääkuikka (Gavia immer)
- Tundrakuikka (Gavia pacifica)
Lajeista vain kuikka ja kaakkuri pesivät Suomessa. Jääkuikka on Suomessa hyvin vähälukuinen läpimuuttaja ja amerikanjääkuikka erittäin harvinainen harhailija.lähde?
Suomessa pesivät lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tietellinen nimi ja järjestys | Nimi | Vähintään | Keskimäärin | Enintään | Uhanalaisuusluokka |
|---|---|---|---|---|---|
| Gavia arctica | Kuikka | 9 300 | 11 000 | 12 000 | elinvoimainen (LC) |
| Gavia stellata | Kaakkuri | 750 | 900 | 1 200 | elinvoimainen (LC) |
Ulkonäkö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuikat ovat uikkuja suurempia ja erinomaisesti vesielämään sopeutuneita: ruumis on muodoltaan sikarimainen, pyrstö on lyhyt ja jalat ovat kaukana peräpäässä. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta kuikat liikkuvat vedessä taitavasti. Kuikat pystyvät olemaan veden alla 3–5 minuuttia, etenemään 500–800 metriä ja sukeltamaan 30 metrin syvyyteen. Yleensä sukellus kestää 20–50 sekuntia. Sukelluksen ajaksi ihopoimu sulkee sierainaukot. Kuikat ovat kömpelöitä maalla, jonne ne eivät nousekaan muuten kuin pesimään, eivätkä koskaan etäänny maata pitkin 1,5 metriä kauemmaksi vesirajaa. Poikaset osaavat synnynnäisesti ryömiä ja se käyttää tätä taitoa myös aikuisena. Lepoasennossa kuikkalintujen pää on selvemmin vaakasuorassa kuin merimetsojen mutta ei niin vaakasuorassa kuin koskeloiden. Lennossa pää ja kaula työntyvät suoraan eteen vähän ruumiin tason alapuolelle, josta syystä lentokuva on hieman köyryn näköinen. Kuikkien lentonopeus on 70–80 km/h. Kuikkalinnut ovat äänessä etupäässä pesimäaikoina; äänet kuuluvia, valittavia tai kaakattavia. Kuikat pesivät sisävesissä metsä-, suo- ja tunturiseuduilla. Kuikat ovat kotipaikka- ja pariuskollisia. Sama pesäpaikka voi olla käytössä useita vuosia. Talvehtiminen tapahtuu merellä rannikoiden lähellä, harvemmin sisävesissä; muuttoaikoina hajaparvissa.
Kuikan suomenkielinen nimi on onomatopoeettinen eli lintu (ja sitä kautta koko heimo) on nimetty sen ääntelyn perusteella, kuik-ko, kuik-ko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Useita kirjoittajia: Suomen eläimet, osa 2 Linnut. WSOY, 1984. ISBN 951-35-4755-8 10. painos
- Koskimies, Pertti: Suuri suomalainen lintukirja. Readme.fi, 2019. ISSN 101704437 ISBN 978-952-321-186-5
- Laine, Lasse & Vepsäläinen, Kari 1976: Talvipukuisten kuikkalintujen määrittämisestä. – Lintumies 4.1976. SLY.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koskimies 2019, s. 89
- ↑ a b A.J.Baker, S.L.Pereira, O.P.Haddrath and K.A.Edge. 2006. Multiple gene evidence for expansion of extant penguins out of Antarctica due to global cooling. Proc Biol Sci. 273 vsk., no. 1582, s. 11–17
- ↑ a b Slack, K.E., Jones, C.M., Ando, T., Harrison G.L., Fordyce R.E., Arnason, U. and Penny, D. (2006). "Early Penguin Fossils, plus Mitochondrial Genomes, Calibrate Avian Evolution." Molecular Biology and Evolution, 23(6): 1144-1155. doi:10.1093/molbev/msj124 PDF fulltext Supplementary Material.
- ↑ Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 21.8.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- BirdLife Suomi: Gavia-työryhmä (Arkistoitu – Internet Archive)