Kuhlinliitogekko
| Kuhlinliitogekko | |
|---|---|
_(8744026399).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Gekkomaiset Gekkota |
| Heimo: | Gekot Gekkonidae |
| Suku: | Gekko |
| Laji: | kuhli |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kuhlinliitogekko eli liitogekko[3][4] eli purjegekko[5] (Gekko kuhli) on gekkojen heimoon kuuluva liskolaji, joka on sukua burmanliitogekolle. Se liikkuu öisin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhlinliitogekon jalkojen, hännän ja kylkien reunoilla on iholäppiä. Niiden ansiosta eläin pystyy hypätä ilmaan, levittää vahvat räpylämäiset jalkansa ja litistää ruumiinsa, jolloin se tulee liitämällä alas. Se käyttää tätä liikkuessaan lyhyitä matkoja oksalta toiselle ja paetessaan saalistajaa.[3][4][5][6] Väriltään laji on punaruskea. Häntä on litteä, leveä ja molemmin puolin sahalaitamainen.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhlinliitogekkoa tavataan Malakan niemimaalla ja Indonesiassa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhlinliitogekko munii tavallisesti kaksi munaa kerralla.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grismer, L., Quah, E., Iskandar, D., Riyanto, A., Kamsi, M. & Achyuthan, N.S.: Gekko kuhli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Gekko kuhli The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Cheshire, Gerard: Tiikeri ja gaviaali: Eläinsanakirja, s. 106–107. Suomentanut Hyrkkö, Sakari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5
- ↑ a b McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 157. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1459. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
- ↑ a b c Mark O'Shea, Tim Halliday: ”Kuhlinliitogekko”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 62. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4